Järki ja tunteet

Olen pitkään pohtinut  tulevaisuuttani, ja unelmoiden rakentannellut pilvilinnoja. Sellaisia vaaleanpunaisia haaveita, aikamoisia luksusjuttuja, joihin en ole lopulta kuitenkaan uskaltanut luottaa - olenhan vain tällainen "tavallinen" tyttö. Suomalainen vaatimattomuus ja järjen ääni, niihin on helpompi tukeutua. Valinnat on helpompi perustella järjellä.

Kuva täältä.

Kohtaan kuitenkin jatkuvasti ristiriitatilanteita, joiden seurauksena jään pohtimaan elämäni tarkoitusta ja oman elämäni arvoa. Sisäiset kamppailut on helpompi (ja järkevämpi!) ratkaista järkiperustein kuin mutulla. Järkiedellä edetessä olen saavuttanut huimin harppauksin tutkinnon ja edennyt opinnoissani sekä tutkimustöissäni. Järjenääntä liiaksi kuunnellessani huomaan kuitenkin uhraavani jotain muuta arvokasta; en kuule itseäni, sisäistä ääntäni.

Lähiaikoina olen yrittänyt herkistää itseni uudelleen kuulemaan mitä minä itse ihan oikeasti haluan. Olenkin askarrellut aarrekarttaa avukseni ja surffaillut Pinterestissä kauniista kuvista haltioituneena.  Vaikka upeita kuvia on loputtomiin, on aarrekartan teko ollut tarkkaa puuhaa, monet toiveistani kun tuppaavat toteutumaan - on siis oltava tarkkana mitä haluaa!

Kuva täältä.

Haluan tehdä jatkossa valintoja ja päätöksiäni sydämelläni. Tunteella. Kuunnella kuiskaavaa intuition ääntä. Kiireessä suorittaessani olen  huomannut, että en lopulta nautikkaan niistä upeista saavutuksista, joiden eteen olen uurastanut. Olo on ollut tyhjä, sen sijaan että olisin vaikkapa ylpeä ja onnellinen saavutuksestani. Olen nimittäin unohtanut nauttia siitä matkasta kaiken kiireen keskellä.

Kuva täältä.

Havahduin pohtimaan näitä juttuja erityisesti Japanissa sekä tämän kevään aikana reissun jälkimainingeissa. Japanin vapaalaskuleirinhän oli tammikuussa tarkoitus olla pieni irtiotto ja seikkailu. Sitä se olikin. Ja se pysäytti, pysäytti ihan konkreettisestikin. Jo reissun alkupäivinä loukkasin polveni niin pahasti, etten laskenut enää päivääkään sen jälkeen. Kaikesta huolimatta, koko reisuus oli uskomattoman hieno, aivan mieletön kokemus! Polviongelman en antanut menoa paljon haitata - saati hidastaa. Japanissa ramppasin lääkäreissä ja Suomeen palatessani menin polvileikkaukseen. Sain unohtaa kevään muut reissut, deadlinet ja hetkeksi urheilunkin. Sain nähdä miltä tuntuu olla liikuntarajoitteinen, kun kaikki vaatii 150% enemmän efforttia ja normaaliaskareistakin suoriutuminen oli apuvälineistä tai auttajista riippuvaista. Silloin olikin aikaa laittaa elämää tärkeysjärjestykseen. Pohtia ja kyseenalaistaa sitä, kuinka suuri arvo niillä saavutuksilla todellisuudessa on jos terveys - tai jopa henki - menee. Minun tilanteessani voin sanoa olleeni onnekas kun kyseessä oli vain polvi, jonka saan  leikkauksella ja ahkeralla kuntoutuksella jälleen kuntoon. Samaisessa laskettelukseskuksessa, Nisekossa Japanissa, siellä kun kuoli lumivyöryyn viikko reissumme jälkeen yksi suomalainen.

En tietenkään kirjoituksellani tarkoita sitä, että elämän tarkoitus on vain nautinto, eikä työhön - saati kouluun kannata tuhlata aikaa. Ei, se ei ole pointtini - itseasiassa päinvastoin! Toivon, että jokainen voisi pysähtyä hetkeksi ihastelemaan työnsä kauneutta tai kirjaston ikkunasta näkyvää kevätaurinkoa tai työpaikan kahvihuoneessa leijuvaa tuoreen kahvin tuoksua. Että kellään ei olisi niin kiire painaa eteenpäin, ettei kerkiäisi nauttia niistä pikkuisista hetkistä, joita maailma tarjoaa ihailtavaksi. Jokainen meistä on kuitenkin lopulta elämäntilanteessaan omien valintojensa seurauksena. Jos siis tämänhetkinen tilanne ei mielytä - eikä positiivisempi asennoituminen auta, kannattaa asialle tehdä jotakin. Onhan kyseessä sinun elämäsi.

Aurinkoa kevätviikonloppuun toivottaa,

Linda

Freeride

Vapaalaskun kattava matkavakuutus - check

Mammut snoukkareppu - check (lainattu)

Lennot Japaniin + maan sisäiset lennot - check + check

Majoitus Tokiossa - check

Jenit - check

Lumivyöryvarusteet - vuokrataan paikan päältä

Yksi isoista unelmista - Japanin putikka & offarit - tulee toteutumaan tammikuussa! Pian edessä siis astetta korkeampi seikkailu.

Lähden Japaniin, Niskoon, Freeride Camp'ille Paromin kautta. Kaverini kehui Japanin putikkaa kun fiilistelin Rukan metsäreittejä. Jäin ihmettelemään missäpäin Japania muka voi lasketella. Keväällä kävin hakemassa Paromin Pop-up -storesta Punavuoresta (Helsingistä) uuden Iconin laudan. Ihana Inka  hehkutti tulevia Paromin laskureissuja ja kuulin taas Japanin putikasta. Koska Japani ja putikka tulivat vastaani uudelleen keskustellessani yleisesti laskemisesta, aloin selvittämään asiaa tarkemmin. Nyt on reissu varattu ja tyttö valmiina seikkailuun!

Kuvat: Parom / Niseko

Multitasking

Opiskele ranskaa lenkillä. Lataa pari Podcastiä iPodiin ja juokse hiljaisia metsäteitä "Bonjour", "Au revoir"  toistellen. Ranskan opinnot voivat jatkua myös tiskatessa.

Innostava porkkana lenkin päätteeksi on myös vierailu kaupungin kirjaston lehtisalissa. Uusimmat muotilehdet tulee selattua ilmaiseksi läpi, ja samalla voit venytellä etureisiä ja käsiä. (Toimii ainakin pienemmillä paikkakunnilla, ja mieluiten 30min ennen kirjaston sulkemisaikaa - silloin läsnä ei ole juuri ketään..)

Toteuta koiralenkit kirjan kanssa. Parhaita hetkiä päivässä ovat rennot koiralenkit, omaa aikaa itselle, ulkoilua koiralle. Meillä koiralenkit tarkoittavat hengailua ja nuuskimista sekä rauhallista tepastelua, voin siis loistavasti lukea samalla vaikka Coelhon kirjoja.

Yhdisteleekö kukaan muu päivän arkisia tehtäviä?

Kuva: STACEYWINTERS

Kun elämä kulkee matkalaukussa

Kerään kiviä reppuun, jotta vauhti hidastuisi ja voisin nauttia niistä arjen pikkuihmeistä mitä ympärilläni on. Kerrytän painolastia löytääkseni jotakin pysyvää. Stabiilia. Jotain, joka pitää minut kiinni arjessa.

Hommaan koiran, sitten asunnon. Pian huomaan, että koira ei voi hyvin alati muuttuvassa ympäristössä.  Kun ollaan aina matkalla. Tajuan, että asunnonkin voi laittaa vuokralle. Onneksi mummon ja papukan sydämissä - ja arjen rutiineissa - on ollut pikku nöpönenälle paikka. 

Seikkailu on ollut hedelmällistä, mutta samalla sielua raastavaa: Olen taas koditon. Tuntuu kovin vaikealta lentää kun ei ole paikkaa jonne palata. Matkalla olen oppinut kuitenkin arvostamaan erilaisuutta, yksinkertaisuutta. Vähemmän on enemmän.

Tärkeintä on, että koen sydämessäni voivani luottaa turvaverkkooni; vaikka putoaisin, minut saataisiin kiinni.

Kotikin on aina siellä missä suljen silmäni.

Kuva: Kelsey Hannah

Downshifting

Photo Dmitry Kononenko

Monta aloitettua tekstin pätkää. Monta keskeneräistä ajatusta. Helpointa on ollut piiloutua kiireen taakse. Vasta tajusin olevani kiireinen pitääkseni itseni kiireisenä. Huomasin kiireen olevan ajatuksen tasolla, omien valintojeni tulos. Tehottomuus seurausta jatkuvasta kiireestä ja niin pinnaa kiristää. Stressaa, kun mitään ei saa päätökseen tai hoidettua loppuun. Lisää kiirettä ja kertyneitä töitä. Meno on kuin hamsterilla juoksupyörässä.

Työn teko on viimekädessä oman aikansa myymistä - palkka siis kompensaatio "menetetystä" ajasta, jota päiviini mahtuu useampi tunti. Koska en voi ostaa enää ikinä aikaani takaisin, olen asennoitunut työskentelyyn - ja elämääni - uudella tavalla; nautin joka hetkestä. Teen työtä, jonka koen tarkoitukselliseksi, motivoivaksi ja omaksi intohimokseni. Nyt kerkiän taas ajatella. Pysähtyä. Hengittää.

"The only limits 

in your life are 

the ones you 

create with 

your mind."

Kushandwizdom

Välitavotteet motivaation perustana

Viikkotavoitteet suoritettu!

Motivaatio kirjoittamiseen ja työjuttuihin alkaa palailla asetettuani riittävästi ja tarpeeksi usein pieniä välitavoitteita, joiden saavuttaminen kasvattaa motivaatiota ja tunnetta siitä, että etenen. Saan aikaseksi ja koen olevani ahkera. Päivätavoitteiden saavuttaminen motivoi seuraavaan päivään ja antaa luvan viettää rennon illan ilman huonoa omaatuntoa ja stressiä seuraavasta päivästä.

Kaikille suurten ja pitkäaikaisten projektien kanssa työskenteleville suosittelen ehdottomasti aikataulutusta ja pieniä palkintoja  välitavotteiden saavuttamisen kunniaksi. Niiden kautta olen itse oppinut nauttimaan pimenevistä illoista, mukavista kirjoista ja rentoutumisesta. Olen tajunnut, etten saa tunteja lisää vuorokauteen vaikka kuinka toivoisin; tärkeämpää onkin siis oma asennoituminen aikaan. Mä kyllä kerkiän tehdä kaikki. Aikaisemmin pingotin ja stressasin kun päivä tuntui kiitäneen ohi enkä  nähnyt  suuria tuloksia heti.

Onko teillä hyviä vinkkejä opiskelu- ja työmotivaation luomiseen, aloittamisen vaikeuden voittamiseen?

Koulutyttö - ainakin tyyliltään

Odotan jo kovasti pimentyviä iltoja ja kirkkaita syksyn värejä puiden lehdissä! Odotan innolla myös uusia opiskelijoita, sitä kun Vaasa herää taas henkiin ja kaduilla vilisee uusia kasvoja!

Syksyllä pukeutumisessani tullaan takuulla näkemään muutamia lempparijuttuja, joita rakastan ylikaiken; over-knee-sukat, rusetit, vekkihameet ja kauluspaidat.

 

                                   Over-knee socks & Black ribbon bows                     

Kuvat Pinterest

 Rusetit ranteessa, kaulassa, hiuksissa (mutta ei tietenkään yhtäaikaa) - voiko olla mitään söpömpää? (Lyhyistä) hameista - erityisesti vekkihameista - olen pitänyt pienestä asti. Polvisukkajutut alkoivat kiehtoa yläasteella, kauluspaitoihin hurahdin vasta yliopistossa.

Voisin jopa väittää, että kyseiset asusteet ja vaatekappaleet ovat tyylini kulmakiviä. Mitkä elementit kuuluvat sinun vaatekaappiisi, mikä kuvastaa sinua eniten? Mikä on must syksyn garderoopissa?