Päivät juoksee ohi, mutta tuntuu etten ole kyydissä mukana. Katselen menoa ulkopuolisena. Luca pitää onneksi kiinni elämässä, rytmittää päivää. Tosin nyt kotijumpat ovat haasteellisia - Luca ei yhtään ymmärrä jos haluan maata lattialla ja tehdä lihaskuntoa. Pusupoika rientää heti paikalle.
Selailen ahkerasti syksyn harrastusmahdollisuuksia - pakkohan mun on jotenkin ihmisten ilmoille ja sosiaalisiin tilanteisiin päästä kiinni. Se, että on uudessa kaupungissa ilman työ- tai koulupaikkaa tekee olon toisinaan syrjäytyneeksi. Välillä huomaan, etten ole puhunut kenenkään ihmisen kanssa päivän aikana. Yksinäisolo vaanii erityisesti paikoissa, jossa on paljon muitakin ihmisiä. Olen joukossa, mutta tiedän olevani yksin. Olo on sisältä ontto.
Samalla nautin suunnattomasti arjen pikku hetkistä - aamukahvista puistossa Lucan kanssa, hyvin kulkevista juoksulenkeistä ja meren tuoksusta. Siitä, että kaikki mahdollisuudet tuntuvat olevan avoinna. Että elämä odottaa vaan tarttumista siihen. Aloittamista. Alusta.
Tuttuja oloja. Itsekin palloilen tällä hetkellä ilman työ- tai opiskelupaikkaa ja välillä olo on todella yksinäinen. Vaikka kotoa löytyykin yksi seuramies, niin silti kaipaisin välillä omia ystäviä ja harrastuksia. Välillä oikein pelottaa, miten syrjäytyminen vaanii kulman takana.
VastaaPoistaPerustetaanko yksinäisten naisten kerho? :)
Täällä toinen yksinäinen isossa kaupungissa. Työt alkavat kahden viikon päästä, siihen asti saan palloilla täällä ylhäisessä yksinäisyydessä. Toivoisinkin, että sää muuttuisi hieman aurinkoisemmaksi niin voisin oleskella pihalla. Nyt: sadetta ja harmaata kuin Suomessa syksyllä -> istun lähinnä sisällä villasukat jalassa...
VastaaPoistaNauti siis kauniista säästä, varmasti löydät syksyksi jotain kivaa tekemistä! Ja ihanaa, että sinulla on pieni koirakaveri piristämässä päivääsi :) Luca on todella suloinen tapaus!
Kiinnitin heti huomiota, että kirjoitat hyvin, tosi sujuvasti, lennokkaasti! :)
VastaaPoistaJa pusupoika ongelma lienee pieni siihen verrattuna kun 20kiloa tyttökoiraa änkee vinkulelun kanssa päälle kun koitat pusertaa jotain pientä lihaskuntoa ;)
Tsemppiä uuteen alkuun!
Ja täällä vielä yksi. Onhan mulla onneksi avomies, mutta etäopiskelu ei ole mikään parhain vaihtoehto tutustua uusiin ihmisiin, eikä työtkään oikein tähän opiskelutahtiin sovi. Päätinkin nyt syksyllä aloittaa jo maisterivaiheen opintojen kerryttämisen kun niistä on luentosarjoja täälläkin niin tulee edes vähän enemmän oltua 'ihmisten ilmoilla'. Ja mulla kyllä onkin jo luentoja ihan hirvittävä ikävä!
VastaaPoistaTsmeppiä täältäkin uuteen alkuun :).
Neiti S, Eiks se ollu niin, että säkin muutit ihan uuteen kaupunkiin nyt valmistuttuasi, right? Nyt keksitään jotkut uudet harrastukset - mä oon suunnitellu toteuttavani aikuisbaletti haaveet ja jatkavani ranskan opiskelua.. :) Ja tää bloggailu tietty jatkuu, oonhan mä täälläkin tavannut ihania ja samantyylisiä ihmisiä - vaikka ei ihan face-to-face -tapaamisia olekkaan. <3 Tsemppiä syksyyn!
VastaaPoistaPetra Pauliina: Oi voi, ei kuullosta ihan kesäkeleiltä! Täällä aurinko porottaa niin, että luca jaksaa kiertää just ja just korttelin. - mutta en valita! helle säät ei enää kauaa kestä! Nautinnollisia lomapäiviä ja hellepuhalluksia sinne suuntaan!
Minna: Hahaa, Luca on onneksi vain pieni 5kg harmi verrattuna suurempiin lajitovereihinsa. :) Kiitoksia kannustuksesta - kyllä tää tästä käyntiin lähtee pikkuhiljaa! Mukavaa että olet löytänyt uudeksi lukijaksi!
Emmi: etäopiskelu on kyllä aika yksinäistä taistelua, tietysti siinä on hyviäkin puolia. :) Jotenkin lohdullista tietää että muitakin samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia on.. Ahkeruutta syksyysi ja opintoihisi!
Jep, oikein muistit :) Uudessa kaupungissa nykyään asustelen, mutta ennestään tutussa sellaisessa. Aikuisbaletti kuulostaa hienolta! Mäkin kaipaisin jotain vaihtelua, mutta en ole vielä oikein keksinyt, että mitä. Ehkä munkin pitäisi jatkaa espanjan opiskelua? Kuten tuossa ylempänä sanoitkin, niin lohdullista tosiaan huomata, että muutkin pähkäilevät samojen asioiden parissa. Tsemppiä myös sun syksyyn!
VastaaPoista