On rohkeutta olla yksin.
Sillon on aikaa kuunnella itseään, ajatella. Toteuttaa itsekkäästi omia unelmiaan. Elää itselleen. Yksin.
Tuntuu, että on helpompaa toimia muiden oletusten mukaan, hiljaisten normien ohjaamana, tehdä kaikki oikeassa järjestyksessä, tiettyjen puitteiden rajoissa. Välillä huomaan eläväni elämääni vaan koska niin kuuluu tehdä. Teen valintoja, jotka ympäristö ohjaa minut tekemään, tai koska sosiaalinen paine taivuttelee kulkemaan sitä keskitietä, sitä mitä kaikki muutikin.
Olen kasvanut yksinollessa paljon ihmisenä, oppinut kuuntelemaan omaa tahtoani, kroppaani ja ajatuksiani. Toisinaan huomaan vieläkin miettiväni vaikean päätöksen edessä pitäisikö soittaa äitille ja isille. Toisaalta, omapahan on elämäni, ja oppi tulee virheiden kautta. Kukaan muu ei voi elää puolestani tai ohjata elämäni suuntaa. Oppi on jo annettu lapsena kotoa asuessa, siemen oikeasta ja väärästä kylvetty. Päämäärätietoisuus, ahkeruus ja lievä suuruudentavoittelu - kaikki kotoalähtöisin. Nyt teen itse omat valintani niistä lähtökohdista, joihin olen kasvanut - ja kannan vastuuni seurauksista. Sitä on elämä. Aikuisena oleminen.
Kuvat pinterest.
Samankaltasia ajatuksia pyöri päässä syksyn tullessa,tein muutaman radikaalin ratkaisun jotka eivät kait menneet ihan ihmisten odotusten mukaan.Tiesin jo silloin,et oon tekemäs juuri omalta kannalta oikeita päätöksiä mutta yllättävän rankkaa oli silti toimia vastoin ihmisten odotuksia.
VastaaPoistaIhanaa kuulla että olet oivaltanut, että ekaksi on pakko oppia tykkäämään omasta seurastaan ennenkuin voi olla seuraksi jollekulle muulle. Yksinollessaan kasvaa aina eniten ihmisenä, ja sen jälkeen tietää tarkemmin mitä haluaa. Liikaa ei kuitenkaan saa eristäytyä, vaan energiaa antavista ystävistä ja rakkaista on pidettävä kiinni. Kiva kun palasit taas blogisi ääreen!
VastaaPoistaAnonyymi: Tuntuu vaan välillä niin vaikealta olla vahva ja tehdä omat ratkaisunsa, itseään varten. Usein kaikki tavallisuudesta poikkeava leimataan oudoksi, hankitpa sitten lapsen "liian nuorena", tai menetpä naimisiin "liian vanhan" kanssa. Parasta kuitenkin on se fiilis kun vastavirta hellittää ja jutut alkaa loksahtaa juuri niinkuin oli suunitellut..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, kiva kuulla, että löytyy muitakin vaikeiden päätösten kanssa kamppailevia. Tsemppiä valintoihisi - kuunnellaan ja luotetaan jatkossakin omaan itseemme. :)
Anonyymi: Oma aika tekee todellakin ihmeitä. :) Kun tietää selviävänsä yksin, on riittävän vahva olemaan jonkun kanssa kaksinkin. :)
VastaaPoistaMukavaa, että palasit tänne, vaikka mä pidinkin paussia ilmoittamatta.. :)
Parempi on tehdä virheet itse ja poiketa kultaiselta keskitieltä, olla oma itsensä. Kikkein kamalinta olisi tajuta kuolinvuoteellaan eläneensä elämänsä muiden odotusten ja normien mukaisesti. Kauniisti kirjoitettu, lisää tällaisia postauksia Linda=)
VastaaPoista<3Ninnis
Mä olen aina osannut ja tykännyt olla yksin, tehnyt itseäni koskevat päätökset yksin, vaikka mulla onkin paljon kavereita ja läheisiä. Oikeastaan vasta nyt vanhempana olen tajunnut, että kaikki ei olekaan samanlaisia eikä välttämättä tarvikaan olla.
VastaaPoistaNinnis: Aivan, oma ja ainutlaatuinen elämä on niin arvokas, ettei sitä kannata tuhlata muita miellyttääkseen. Pitää opetella kuuntelemaan paremmin itseään, ja kohdata oma elämä. Itsenään. Siinä on haastetta kerrakseen. Mukavaa syksyä Ninnis!
VastaaPoistaHanilo: :) Ihailen oikeesti, että osaat olla niin vahva. Mulla se on vielä työnalla; Omat päätökset ja niiden takana seisominen - se on vastuunottoa ja itsenäisyyttä.
Ihanasti kirjoitettu! Musta tuntuu että aikuisena ja monet virheet ja epäonnistumiset käytynä vasta oppii oikeasti sen yksinolemisen taidon, itsensä kuuntelemisen ja oman tahdon toteuttamisen.
VastaaPoistaYou have such a beautiful blog, really inspiring! xx
VastaaPoista