Linda Lisa Maria

Linda Lisa Maria 2.0

2012-01-05T10:57:00.000+01:00

Kuva: Pinterest

Lopettaminen. Tai ehkä kokonaan uusi alku? Tyhjältä pöydältä. Tuntemattomana.

Muutaman kuukauden sitä pohdittuani tajusin, ettei täysin uutta alkua oikeestaan ole olemassakaan. Sama tyttö mä olisin, saman historian ja kokemusten muovaama yksilö, riippumatta siitä missä blogiosoitteessa kirjoittaisin. Samat ajatukset pyörisivät päässäni. Enkä usko, että osaisin yhtään sen yleisemmistä ja ei-henkilökohtaisista asioista kirjoittaa. Ehkä blogimaailmaan ei edes kaivata uutta päivänasu- tai muotiblogia. En osaa edelleenkään kategorisoida tai laittaa blogiani yhteen muottiin, koen olevani monipuolisempi.

Huono omatunto on vaivannut mieltäni pidemmän aikaa. Koen pettäneeni teidät muutamat, te harvat uskolliset lukijani - blogisiskoni. Tein "comebackin" marraskuussa, muttei kirjoittaminen silti tuntunut oikealta. En siis lupaa tälläkertaa tulla takaisin. Mutta lupaan kirjoittaan aiheista, jotka pyörivät mielessäni - ja silloin, kun tuntuu, että olen niistä valmis puhumaan.

Tavallaan tästä alkaa uusi alku. Linda Lisa Maria 2.0. Menneisyyttä ei pääse pakoon, enkä haluaisikaan. Sen ansiosta olen tässä ja nyt. Tällaisena. Vapaampana, oman tieni kulkijana. Kategorisoimatta.

Tyhjä ristiriitaisuus

2011-11-18T11:05:00.000+01:00

Kuva: Pinterest, Cicin boardista.

Ristiriita. Tunne siitä, että on sanojen vankina. Tai oikeastaan tilassa, jota ei voi ilmaista sanoin. Etsin kipeästi tapaa ja ulospääsyä tunteesta - tyhjyydestä. Odotan lunta. Joulua. Maanantaita. Tulevaa vuotta. Ahkeruutta. Tapaan ystäviä, ja olen läsnä. Olo on kuitenkin sisältä ontto, yksinäinen.

Ristiriita on läsnä, voidessani kuvailla oloani samalla onnelliseksi, luottaviseksi. Kaikki järjestyy - onhan jokainen pala loksahtanut paikoileen toivomallani tavalla. Olen saanut kaiken, mitä olen uskaltanut toivoa. Nautin nukkuvasta, tuhisevasta koirasta, kynttilän valosta pimeässä, tilasta ja hiljaisuudesta, joka tekee olosta rauhallisen. Hengitän syvään ja imen itseeni tyhjyyttä täyttääkseni yksinäisyyden.

Mä selviän, olen tässä.

C'est la vie

2011-11-18T10:34:00.000+01:00

Kuvat Pinterest.

Kartta ja kompassi

2011-10-18T09:15:00.000+02:00

Kuva google "dream map"

On päiviä kun tuntuu etten saa mitään aikaseksi. Kaikki energia kuluu arjesta selviämiseen, eivätkä työt etene suunnitelmien mukaan. Aloittamisen vaikeus tuntuu välillä ylivoimaiselta.

Päätin antaa itselleni aikaa ajatella. Aikaa pohtia mikä on tavoitteeni, unelmani, päämääräni. Mihin pyrin, ja ennenkaikkea miksi. Perustutkinto-opiskelijana suoritin kursseja kurssien suorittamisen ilosta, ilman syvempää merkitystä tai päämäärää. Ehkä nyt on aika pohtia mitä elämältä haluaa, että voi tehdä suunnitelman unelmien toteuttamiseksi.

Päätin siis tehdä unelmakartan. Kartta sisältää päämäärät ja lyhyemmän aikavälin alatavoitteet. Karttaa tehdessäni pohdin myös"metodologisia kysymyksiä", eli tapoja, millä pääsen haluttuihin päämääriin. Rakastan suorittamista, ja tämä on yksi keino motivoida itseni ja toteuttaa samalla unelmia.

Unelmakarttani on varsin kuvatäyteinen ja erittäin henkilökohtainen. Karttaa ei rakenneta päivässä, vaan se on ollut minulle itsetutkiskelun tulos ja ajatusteni konkretisoituma, jota päivitän aika ajoin. Jännittävintä unelmakartassa on se, että unelmat tuntuvat käyvän toteen ennemmin tai myöhemmin. Olenkin erittäin kriittinen mitä uskallan toivoa ja asettaa päämääräksi - toiveilla on aina tapana toteutua.

Onko kukaan muu kartan ja kompassin avulla suunnistaja?

Yksin

2011-10-11T12:19:00.001+02:00

On rohkeutta olla yksin.

Sillon on aikaa kuunnella itseään, ajatella. Toteuttaa itsekkäästi omia unelmiaan. Elää itselleen. Yksin.

Tuntuu, että on helpompaa toimia muiden oletusten mukaan, hiljaisten normien ohjaamana, tehdä kaikki oikeassa järjestyksessä, tiettyjen puitteiden rajoissa. Välillä huomaan eläväni elämääni vaan koska niin kuuluu tehdä. Teen valintoja, jotka ympäristö ohjaa minut tekemään, tai koska sosiaalinen paine taivuttelee kulkemaan sitä keskitietä, sitä mitä kaikki muutikin.

Olenkin miettinyt lähiaikoina paljon ihmisten erilaisuutta. Kuinka jokainen tulkitsee ja kokee kaiken ympärillään olevan omista lähtökohdistaan. Kuinka jokainen silmänräpäys on erilainen, kuinka mikään hetki ei tule takaisin. Ja kuinka suuri rikkaus on omata läheisiä ystäviä, joiden kanssa jakaa näitä hulluja ajatuksia ja kokemuksiaan. Kun osaa olla yksinään onnellinen, moninkertaistaa riippumaton ystävyys onnen aivan toiselle tasolle.

Olen kasvanut yksinollessa paljon ihmisenä, oppinut kuuntelemaan omaa tahtoani, kroppaani ja ajatuksiani. Toisinaan huomaan vieläkin miettiväni vaikean päätöksen edessä pitäisikö soittaa äitille ja isille. Toisaalta, omapahan on elämäni, ja oppi tulee virheiden kautta. Kukaan muu ei voi elää puolestani tai ohjata elämäni suuntaa. Oppi on jo annettu lapsena kotoa asuessa, siemen oikeasta ja väärästä kylvetty. Päämäärätietoisuus, ahkeruus ja lievä suuruudentavoittelu - kaikki kotoalähtöisin. Nyt teen itse omat valintani niistä lähtökohdista, joihin olen kasvanut - ja kannan vastuuni seurauksista. Sitä on elämä. Aikuisena oleminen.

Kuvat pinterest.

Jar of Hearts

2011-10-10T08:44:00.000+02:00

Tällä hetkellä mun yks ehdoton favorit.

Mitkä biisit sulla soi tällä hetkellä spotify'ssa tai youtubessa? Haluaisin päivittää iPodin biisilistaa, mutta se on mulle yks haastavimmista tehtävistä; oon nimittäin ylihuono muistaan hyvien biisien nimiä, saati tunnistaan radiossa kuulemiani kappaleita/artisteja. Nyt siis haastan teidät kertomaan kommenttiboksissa lemppari biisin/albumin/artistin!

Katoamistemppu

2011-10-07T15:28:00.001+02:00

Mä oon nyt taas täällä. Kiitos teille ihanaiset, jotka olette huolissanne huhuilleet kommenttiboksissa. Pahoitteluni yllättävästä katoamisesta, se ei ollut todellakaan suuunniteltu. Välillä vaan tuntuu, että kaikki kasautuu ja hoidettavien asioiden listaa pitää alkaa purkamaan tärkeysjärjestyksessä.

Blogi on ollut mielessä useaan kertaan, mutta jotenkin rakensin ylisuuren kynnyksen palata tänne ilman suurempia kuulumisia tai aiheita kirjoitella. Ei mulla kyllä vieläkään mitään sen kummempia inspiraatioita ole luovan tauon jäljiltä.. Mutta te lukijani, olette suurin syyni palata tänne. Mulla tuli oikeestaan vähän ikävä. <3 Kaipaan sitä mukavaa kutkutusta mahanpohjassa, kun huomaan, että joku on jättänyt kommentin! Pikkublogin kirjoittajasta se tuntuu ihanalta.

Parissa kuukaudessa on tapahtunut paljon; kuulumisia en sen tarkemmin ala erikseen kertomaan, mutta muutamia uusia juttuja esittelen takuulla postausten merkeissä lähiaikoina. Nyt paneudun vielä työjuttuihin Pendolinon keinuvassa kyydissä. Matka kulkee taas kohti Helsinkiä viikonmittaisen Vaasareissun jäljiltä.

Aurinkoista ja syksyisen kaunista viikonloppua.

Dagens

2011-08-05T13:50:00.000+02:00

Whooa, ASUKUVIA viikonlopun kunniaksi!

Ps. LAUANTAINA 6.8 Hietsun kirppis. Hankkiudun eroon suuresta määrästä tavaraa - pääasiassa tarjolla vaatteita - ja tarvitsen apua! Be there!

Syksy

2011-08-04T09:03:00.000+02:00

Vuosi sitten pakkailin matkalaukkua ja olin muuttamassa Pariisiin. Kuinka PALJON onkaan kerinnyt tapahtua vuodessa!

Syksyn kylmä tuuli tuntuu jo juoksulenkillä kurkussa. Aurinko lämmittää, mutta tuuli on kylmä. Varjossa päällä oltava melkein pitkähihainen. Olo on ristiriitainen - toisaalta haikea, mutta samalla toiveikas. Ihanaa kun on vihdoin syksy! Kerrospukeutuminen, neuleet, kynttilät ikkunalaudalla, haudutettua teetä, pimeät illat.

Nauttiiko kukaan vuodenaikojen vaihtuisesta yhtä suuresti kuin minä, vai olisko nyt hetki suunnata etelää kohti? Millaisia muutoksia syksy tuo sinulle tullessaan?

Kuva weheartit

Monipuolisuuden merkitys

2011-07-31T14:28:00.001+02:00

Elämän uusia ristiriitoja; Rakastan rutiineja mutta huomaan himoitsevani monipuolisuutta. Käsite miellyttää laajuutensa vuoksi, koen sen tärkeänä osana hyvinvointia, terveyttä sekä elämän mielekkyyttä. Ehkä se on jopa yksi onnellisuuden attribuuteista?

Cheerleading - something I miss.

Monipuolisuus liitetään vahvasti terveelliseen ruokavalioon ja tuloksia tuottavaan urheiluun. Erityisesti näissä konteksteissa olen monta kertaa havahtunut miettimään omien rutiinieni kannattavuutta; Hyväksi todetut puurot naamaan ja samat jumpat salilla kerrasta toiseen. Tulokset eivät ole oletettavastikaan päätä huimaavia.

Swimming - something I enjoy.

Olen saavuttanu tietyn tason ja tasapainon, kroppa voi "ihan ok". Olo on silti aika"tasapaksu". Vaikka nautin urheilusta, puuttuvat suuret euforian fiilikset usein varsin rutiininomaisesta reenin suorittamisesta. Uudet makunautinnot unohtuvat ruoan muuttuessa polttoaineeksi. Huomaan eläväni arkea ilman monipuolisuutta. Eihän elämässä pitäisi siitä olla kyse, eihän?

Running - something I love.

Monipuolisuutta vaalimalla välttää ylilyöntejä. Suorittajana elämäni on jatkuvaa syöksykierrettä, ja vauhti kiihtyy aina loppuakohti, tästä puhuinkin pohtiessani elämääni ballerinana. Pyrkimys suurimapaan mahdolliseen hyötyyn, eläminen maximizerina häivyttää helposti nautinnon ja hetkeen tarttumisen kyvyn.

Ballet - something I dream of.

Tietysti rutiinit helpottaa elämää ja kuuluu osaksi sitä, onhan (lähes) kaikkien käytävä töissä tai koulussa, nukuttava, syötävä. Mutta monipuolisuudella näitäkin elämän peruspalikoita voi värittää ja tehdä niistä mielenkiintoisempia. Rutiinit eivät siis olekkaan ehkä monipuolisuuden vastakohta?

Kuvat: pinterest

Sunnuntaipiristystä

2011-07-31T12:57:00.000+02:00

Blogisurffaillessa löysin Yummyn Jennin blogista sunnuntain piristäjän;

Aah, niin taitavaa!

Kangaskaupoilla

2011-07-28T08:58:00.000+02:00

Todellisuudessa verhojen väri on vaaleampi kuin (huonolaatuiset) kuvat antavat olettaa..

Verhohaaveenani on ollut muhkeat samppanjan väriset raakasilkkiset verhot. Marssin siis suoraan Stockmannille, koska tiesin siellä valmiita raakasilkkisiä verhoja löytyvän. Mallistossa ei tosi ollut haluamaani väriä, ja tajusin, että valmiit verhot ovat suhteellisen kapeat.. Olisin siis halunnut tuplaverhot molemmille reunoille. Opiskelijabudjetilla hinta nousi liian suolaiseksi - kustantaahan yksi verho 120€ - ja mä olisin halunnut neljä.. Siispä suuntasin kangaspuolelle.

Myyjä osasi kertoa, että tilaamalla saisin haluamaani väriä, nyt sitä ei ollut tarjolla. Ystävällisesti hän neuvoi myös, että mikäli verhot silkistä ompelen, tulee verhossa olla myös vuori, koska muuten silkki haurastuu ja värjääntyy käytössä. Vaikka ompelukone pysyykin hyppysissä, en ole silti mikään luonnonlahjakkuus - ja usein kyllästyn ennenpitkää ja painelen saumoja menemään raivopäissäni. Ajattelin siis että parempi valita helpompi (ja öööh, huomattavasti edullisempi) tapa. Myyjä suositteli raakasilkin tilalle, raakasilkkijäljitelmää, jossa eron pystyi tuntemaan vain koskettamalla. Kangas oli ihanan jäykkää ja hyvin asettuvaa, paksua - eikä vuoria tarvittu. Jes! Sain kankaan heti mukaan, ja otin sitä 14m. (Olis muuten 14m aitoa raakasilkkiä maksanut kutakuinkin 420€ - ehkä ne aidot raakasilkkiverhot jää vielä hetkeksi aikaa haaveiksi..)

Nyt on verhot olohuoneen ikkunassa, ja kelpaavat ainakin toistaiseksi. En vielä tiedä sidonko ne sivuille vai annanko roikkua reunoilla - päätös jää tehtäväksi kun muut kalusteet saapuvat.

Hellepäivä

2011-07-27T20:41:00.000+02:00

Hyvin kulkeva aamulenkki kuudelta, aamukahvit puistossa Lucan kanssa, rantakamat kassiin ja puistoon köllöttelemään koulukirjan kanssa. Lounas kotona ja pyörällä kohti keskustaa; ostoslistalla mustat shortsit. Mukaan tarttui tietenkin kaikkea muuta kuin etsimäni shortsit; kassit pullollaan roudasin kotiin kylppärin maton, keittövaa'an ja kaksi yli-ihanaa silkkipaitaa.

Illalla vietettiin Lucan kanssa vielä pikkuisia hautajaisia rannassa iltalenkin yhteydessä. Haudattiin siis asia - mörrikkä - joka on kiusannut mua toistuvasti seitsemisen vuotta. Nyt on se asia jätetty taakse, päästetty irti. Se osa elämää on tästä eteenpäin historiaa - eikä liity mun tulevaisuuteen. Olo on helpottunut, puhdas - vaikka taistelu alkaa kunnolla vasta nyt.

Oloja

2011-07-26T08:32:00.000+02:00

Päivät juoksee ohi, mutta tuntuu etten ole kyydissä mukana. Katselen menoa ulkopuolisena. Luca pitää onneksi kiinni elämässä, rytmittää päivää. Tosin nyt kotijumpat ovat haasteellisia - Luca ei yhtään ymmärrä jos haluan maata lattialla ja tehdä lihaskuntoa. Pusupoika rientää heti paikalle.

Selailen ahkerasti syksyn harrastusmahdollisuuksia - pakkohan mun on jotenkin ihmisten ilmoille ja sosiaalisiin tilanteisiin päästä kiinni. Se, että on uudessa kaupungissa ilman työ- tai koulupaikkaa tekee olon toisinaan syrjäytyneeksi. Välillä huomaan, etten ole puhunut kenenkään ihmisen kanssa päivän aikana. Yksinäisolo vaanii erityisesti paikoissa, jossa on paljon muitakin ihmisiä. Olen joukossa, mutta tiedän olevani yksin. Olo on sisältä ontto.

Samalla nautin suunnattomasti arjen pikku hetkistä - aamukahvista puistossa Lucan kanssa, hyvin kulkevista juoksulenkeistä ja meren tuoksusta. Siitä, että kaikki mahdollisuudet tuntuvat olevan avoinna. Että elämä odottaa vaan tarttumista siihen. Aloittamista. Alusta.

Uusi elämä

2011-07-23T11:18:00.000+02:00

Nyt on vanhat dieselit tuunattu kesäkuntoon. Oon ehkä vähän myöhässä askarteluideni kanssa - mutta pääasia että sain kivat kesäpöksyt edes loppukesäksi! Löysin farkut aikoinaan kirppikseltä eurolla, silloin vielä levenevät trumpettilahkeet oli aika jees. Nyt lähti liehulahkeet ja farkut pääsi kaapin perukoilta käyttöön.

Frågor?

2011-07-14T09:06:00.000+02:00

Hektisen loppuviikon vuoksi ajattelin heittää pallon teille, lukijat. Nyt saa siis esittää kysymyksiä, postaustoiveita tai -ehdotuksia. Kritiikki ja kehitysehdotukset ovat tervetulleita.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Opiskelijana Vaasassa

2011-07-12T15:37:00.003+02:00

Nyt siis vuorossa postauksen verran omia kokemuksiani ja ajatuksiani Vaasassa opiskelusta - erityisesti Vaasan yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa. Postauksen toteutan Iiu'n toiveesta, ja tämä on erityisesti suunnattu kaikille niille, jotka pohtivat nyt pääsykoetulosten saapumisen myötä opiskelupaikan hyväksymistä Vaasassa.

Vaasa numeroina: (lähde: www.vaasa.fi)

Vaasassa lähes 60 000 asukasta, joista n. 13 000 on korkeakouluopiskelijoita.
Kaksikielisyys vaikuttava osa Vaasaa; suomenkielisiä 69,1 %, ruotsinkielisiä 24,6% ja muita kieliä 6,3%
Vaasassa 6 korkeakouluyksikköä: Vaasan yliopisto, Hanken i Vasa, Åbo Akademi i Vasa, Helsingin yliopiston oikeustieteellinen yksikkö, Yrkeshögskolan Novia, Vaasan Ammattikorkeakoulu.
Vaasan yliopistossa n. 5000 opiskelijaa, jotka jakautuvat seuraaviin tiedekuntiin: Kauppatieteellinen tdk, filosofinen tdk (Kieli-, viestintä- ja hallintotieteet) sekä teknillinen tdk.

Kampusalue etulalla.

Seuraavaksi tiivistettynä omia näkemyksiä, jotka kaikki on oikeestaan positiiviseen sävyyn kerrottuja omien hyvien kokemusten pohjalta.

Kampus: Vaasan yliopiston merenrantakampus on todella kaunis - erityisesti kesäisin! Kampus sijaitsee Palosaarella, joka ei siis ole aivan keskustassa, mutta sopivan pyörämatkan päässä. Niin, pyörä on Vaasassa MUST! Julkisia kyllä kulkee (tosi huonosti kylläkin!), eikä kukaan käytä niitä. Kaikki kulkee pyörällä, onhan Vaasa sopivan pieni/iso siihen tarkoitukseen! Kampusalueen rakennukset on uusia ja siistejä, joka on mun mielestä plussaa. Kampusalueella on useita vissiin (4kpl) Fazer Amican ravintoloita kelan tukemien opiskelijahinnoin. Samaisia ravintoloita löytyy myös keskustasta Hankenin ja Åbo Akademin tiloista.

Opiskelijat: Vaasan yliopistoon tulee vuosittain aika suuri prosentti opiskelijoita, joilla Vaasa on ollut 2. vaihtoehtona haussa. Paljon on opiskelijoita erityisesti pääkaupunkiseudulta (tilastotietoa). Omien kokemusten ja tulkinnan seurauksena, olen huomannut, että sillä saattaisi olla yhteyttä opiskelijoiden yleiseen rentoon asenteeseen, joka Vaasassa vallitsee. Monet tulevat Vaasaan fiiliksellä "no oon tän yhen vuoden täällä ja haen ensi vuonna sitten sinne ykkösvaihtoehtooni uudestaan". Monesti nämä tyypit ovat kuitenkin alkaneet viihtyä Vaasassa ja jääneet suorittamaan tutkintoaan. Löytyy myös niitä, jotka tekevät kandin Vaasassa ja hakevat maisteriohjelmaan toiseen yliopistoon. Tai niitä, jotka uhoavat sitä, mutta jäävät tekemään maisterinsa sittenkin Vaasaan (kuten allekirjoittanut).

Opiskelu: Vaasan yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa on mun mielestä ihan mukavat pääainevaihtoehdot (Johtaminen / Markkinointi / Laskentatoimi ja rahoitus / Kansantaloustiede / Talousoikeus), ja fiksua on, että pääaineen saa valita vasta ekan fuksivuoden jälkeen, kun peruskurssit kaikista aineista on käyty. Fuksivuoden peruskurssit on kuitenkin varsin ryhmätyöpainotteisia massakursseja, lupaan siis, että tokana vuonna pääainevalinnan jälkeen ryhmäkoot pienentyvät huomattavasti ja opetussalit pienenevät, jolloin opiskelustakin tulee mielekkäämpää. Ekan vuoden aikana voi siis olla vaikea saada realistista kuvaa siitä, millaista on kunkin pääaineen opiskelu on todella.. Eri pääaineissa on mun mielestä ihan tehokkaat ohjelmat ja kurssit järjestelty niin, että puolenvuoden vaihto-opiskelu ei katkaise hyvää kurssiflowta. Sivuainevalinnoilla voi myös vaikuttaa kivasti ja saada kasaan omannäköisen tutkinnon.

Tiedekirjasto Tritonia, kampusalueella.

Kirjasto: Ostin muutaman kirjan opiskeluaikanani, mutta olisin selvinnyt ilman hankintojakin. Kampuksen kirjastoapalvelut on kattavat; kirjojen laina-ajat suht lyhyet ja kirjoja saatavilla useita, jolloin kurssin aikana saattaa saada kaksikin kertaa kurssikirjan lainaan. Riippuen pääaineesta ja kurssista, mutta myös luentomuistiinpanot yleensä suhteellisen kattavat. Tritonian (kirjasto) työskentelytilat/lukupaikat on tenttiviikoilla täynnä, mutta muuten yleensä istumatilaa pöydän äärestä löytyy. Hyvät ryhmätyötilat varattavissa netistä.

Asuminen: Opiskelijakämppiä on suhteellisen paljon, mutta hyvin eri tasoisia! Jonkunmoninen murju taataan joka tapauksessa, mutta parempiin ja keskustassa oleviin kivoihin asuntoihin on useimmiten jonoa. Itse asuin aluksi solussa puoli vuotta ja jonotin yksiötä n. 2kk, sen jälkeen asuin opiskelujeni loppuajan 30m2 yksiössä. Maksoin tuolloin 330€/kk opiskelija-asunnosta Vöyrinkaupungissa. Monet ovat myös vuokralla yksityisillä, jolloin asuminen ehkä himpun verran kalliimpaa, mutta ihan hyvissä hinnoissa pyöritään silti. Monet opiskelukaverit asuivat ekan puolivuotta jossain opiskelijamurjussa, kunnes löysivät kavereita, joiden kanssa muuttivat yksityiselle kimppakämppään - aivan huikeen hienoja isoja asuntoja Vaasan keskustassa!

Yöelämä: Yliopistolla on yleensä yhteistyöbaari, jossa opiskelijatarralla saa alennuksia. Ja baarivaihtoehtoja ei ole niin montaa, yleensä tietää mikä baareista on milloinkin "in" ja missä kaikki muut opiskelijat käy. Mun aikana suomenruotsalaiset opiskelijat juhlivat tiistaisin (pääasiassa Oliver's inn), vaasan yliopistolaiset keskiviikkoisin ja paikalliset viikonloppuisin. Paljon ohjelmaa ympäri vuoden; sitsejä, osakuntien juhlia, milloin mitäkin kissanristiäisiä ja pubivisailuita. Menoa siis riittää.

Vaasan kääntöpuolia:

Klikit ja kaksikielisyyden tuoma jakautuminen opiskelijoiden keskuudessa. Kieli luo toisinaan muureja, joita ei olla halukkaita murtamaan.
Matka. Vaasa on aina junan päätepysäkki! Se ei ole matkalla mihinkään, sinne tarvii aina erikseen tulla. Helsingistä kestää +/- 4h.
Talvet. Ihan YLIkylmää! Oikeesti. Lisäksi Vaasassa tuulee aina vastatuuleen. Ja jos on -30°C, se tuuli tekee siitä vähintään -50°C!

Kirjasto, Tritonia, mereltäpäin.

Nyt sana on vapaa kaikille Vaasassa opiskeleville, opiskelleille tai tuleville opiskelijoille. Kysymyksiä tai kokemuksia? Onko jollain täysin päinvastaisia fiiliksiä? Jotain mitä unohdin kertoa? Tai jotain muuta huomion arvoista?

Ps. Huomaathan, että kokemukseni saattaa olla subjektiivisesti värittynyt, olenhan ollut töissä yliopistolla. Tämä postaus on silti kirjoitettu omista kokemuksistani ja ajatuksistani lähtöisin, eikä siis ole Vaasan yliopiston sponsoroima. ;)

Kuvat otettu print screeninä Vaasan yliopiston yleisestä esitteestä.

Iltajumpat

2011-07-11T21:45:00.000+02:00

Illalla ilman viiletessä on huippua pyöräillä pitikin Helsinkiä. Sitten vielä iltajumpat ennen nukkumaanmenoa. Alla oleva klippi on n. 30min, ja sisältää lopussa lyhyet venyttelyt.

Kesäisin ajoitan urheilut aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Päiväsaikaan lenkit tuntuvat turhan tukalilta porottavan auringon alla. Onko muita ilta- tai aamulenkkeilijöitä, vai onko lenkkifiilis aina kellonajansta riippumatta?

Heijastus

2011-07-11T12:33:00.001+02:00

Kun on suunnitellut ja haaveilut pitkään omasta kodista, sisustanut sitä mielessään uudelleen ja uudelleen, tuntuu turhauttavalta elää pahvilaatikoiden keskellä. Asiat ei vaan aina mene niin kuin suunittelee. Tai ne ei ainakaan tapahdu silmänräpäyksessä. Malttamaton?

Valitusvirsi (saa jättää väliin):
Sohvan päätin viedä verhoilijalle, mutta kyseinen käsityöläinen viettää juuri nyt kesälomaansa. Vasta kun saan sohvan asuntooni, voin tehdä päätöksiä muusta sisustuksesta ja huonekalujen järjestyksestä. Verho-ongelma ratesi kangaskaupassa, mutta tietysti ompelukone on vanhempien luona - kankaat siis lepäävät kassissa seuraavan kotireissuun saakka. Henkarille menevät vaatteet sullottuna jätesäkkiin, silitän vasta kun saan ne suoraan henkarille - henkarit odottelevat Ikeassa, jonne haluaisin mennä autolla, olisi jotain muutakin hankintalistalla. Lattialla kolme pahvilaatikollista kirjoja, niiden määränpää ja sijainti vielä tietämätön. Kattovalaisimet haluaisin antiikkikaupasta (kristallikruunut), mutta niiden löytyminen on aarteenetsintää.

Tuntuu, että keskeneräinen ja tyhjyyttä kaikuva kämppä reflektoi suoraan omaa olotilaani. Tuntuu, että olen siirtymävaiheessa. Vaiheessa, jossa ei voi katsoa taakse, vaan pitää rakentaa uutta elämää. Mutta tuntuu vaikealta yrittää tyhjän päälle rakentaa mitään pysyvää.

Ehkä konkreettisen sisustusprojektin hidas eteneminen tuntuu rankemmalta, koska taustalla vaikuttavat suuremmat "elämänprojektit"; käyn vihdoin läpi aikuistumista, vakiintumista ja vastuunottoa. Tähän asti olen vain mennyt ja matkustellut, asunut ulkomailla, elänyt nuorta opiskelijaelämää, ilman huolia. Nyt rinnakkasbonuskortit vaihtuvat omiin asiakastileihin, omaan talouteen, omiin laskuihin. Musta tulee oma yksikkö, aikuinen.

Käyn ehkä läpi näitä juttuja vähän viiveellä, monet aikuistuvat jo heti muuttaessaan lapsuuskodistaan pois. Mutta kai te kaikki ootte läpikäyny näitä juttuja, right?

Kuvat pinterest.

Kaupunkikesä

2011-07-09T18:07:00.000+02:00

Lettukestejä kera samppanjan. Öisiä pyöräretkiä rantateitä pitikin, jotka päätyvät pizzalle. Hietsun täpötäydet kirppispöydät. Seurasaari ja luonnonläheisyys (hullut syöksyilevät linnut ja vihaiset hyttyset!!). Lenkit töölönlahdella ja kahvit Sinisessä huvilassa... Kesäisessä Helsingissä on todellakin tunnelmaa.

Haloo Helsinki, mitä listalta puuttuu vielä?

"Työmatkalla"

2011-07-06T16:51:00.000+02:00

Päällä Zaran pinkit housut (lempparit!) ja Sand'in kauluspaita.

Kuinka kotoisalta tuntuukaan taas istua vanhassa työhuoneessa Vaasan yliopistolla! Päätin Vilnan sekalaisten tunteiden siivittämänä lähteä pikimmiten Vaasaan saamaan tukea, apua ja kannatusta ajatuksilleni. Kolmetuntia kahvihuoneessa ja nyt olen taas intoa täynnä ja valmiina toteuttamaan suunnitelmiani. Kiitos kuuluu niin ohjaajalleni kuin kolleegoilleni!

Syksyllä tiedossa uusia haasteita, mahdollisesti jopa muutamia pidempiä Vaasareissuja tiedossa. Nyt kuitenkin afterwork-deitit Vaasakavereiden kanssa, minimani-kauppareissu ihan vaan muistoja verestämään ja yöksi Lärkanille, isoveljeni opiskelijaboxiin. Tuntuu aivan huippuhauskalta olla taas Vaasassa!

Chandelier

2011-07-05T21:52:00.000+02:00

Oma sisustussilmäni ei ole kovin harjaantunut, siksipä pelkäänkin, että kodistani tulee tätä menoa kokoelma erinäistä tavaraa. Saattaakin olla, että pyydän ystävääni hiukan apuun, jotta asunnosta tulisi toiiva kokonaisuus keräilypalasten sijaan.

Mulla on silti muutamia must -juttuja, joista pidän kiinni kynsin ja hampain. Yksi sellainen on antiikkinen kristallikruunu aulaan (tai noh, tämän kokoisessa aunnossa eteiseksikin kutsutaan).

Yllä olevan kuvan valaisin on se, josta haaveilen, tosin ehkä hiukan pienempänä versiona. Kesäni missio on siis koluta antiikkikauppoja ja ehkä tsekata muutama huutokauppa mikäli kohdalle osuu. Onko kukaan törmännyt näihin lamppuihanuuksiin?

Hajoita ja hallitse

2011-07-04T21:49:00.000+02:00

Mulla on huono omatunto tästä aikaansaamattomuudesta. Jokapäivä mietin mitä kirjoittaisin, mutta silti en saa ikinä aloitettua postausta.

Vilnan kurssi oli rankka, mutta hyödyllisempi kuin osasin odottaa. Kurssi toimi periaatteella "hajoita ja hallitse" - olin siis ekan päivän jälkeen itku kurkussa ja mietin jopa tutkimukseni keskeyttämistä. Torstaina otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja kysyin josko saisin pitää esitelmän oman tutkimukseni sekavasta tilanteesta. Tuo esitys oli käänteen tekevä juttu. Nyt musta tuntuu että olen taas on the right track. Tässä jutussa on ehkä jotain ideaakin.

Vilnan kurssin lisäksi blogihiljaisuutta on edistänyt käynnissä oleva muutto. Tällä hetkellä jo asun täällä uudessa kolkosti kaikuvassa kodissani, vaikka ei ole muuita tavaroita kuin sänky, ruokapöytä ja vaatteet. Olen silti onneni kukkuloilla ja rakastunut asuntooni. Vihdoin tuntuu, että on jotain pysyvää. Jotain tukevaa jalan alla.

Sisutuspohdinnat vievät paljon ajatuskapasiteetistani tällä hetkellä, ja lupaan saada asioita kirjoitettua tännekkin asti. Koko blogiharrastukseni kumpuaa halustani kirjoittaa - kirjoittaessa saa aina etäisyyttä ja näkökulmaa asioihin; omista ajatuksista tulee enemmän totta kun ne saa omasta päästä pois.

Pysykäähän siis kuulolla, kyllä tällä tytöllä vielä juttuja riittää..

Dear Diary..

2011-06-27T21:33:00.000+02:00

Hengissä ollaan ensimmäisen seminaaripäivän uuvuttamana! Vilna oli jostain syystä lievä järkytys, toki vanha kaupunki on tosi najs ja nuoria liikenteessä maanantai-iltanakin.. Mutta sellainen kaupungin yleisilme - jostain syystä mulle tulee surullinen ja pelokas olo.

Semmaosallistujat on kaikki mua vanhempia, päälle 30v lähes poikkeuksetta. On hauskaa olla taas ainoa suomalainen - ruotsiakin olen jo päässyt puhumaan! Luennot on aivan mahtavia, ja meillä on workshop istuntoja Minnesotasta asti tulleen symppis-proffan kanssa. Ohjelmaa on aamu ysistä ilta ysiin, eli tekemistä riittää!

Mutta nyt nukkumaan Kiinalaistyttö-Ya'n viereen! Mulla on aivan huippukämppis!

Äiti, älä siis ole huolissasi, täällä pidetään hyvää huolta ja kokoajan tuputetaan ruokaa - onneksi aamulla on aikaa lenkkeillä!

Juhannusta!

2011-06-25T22:31:00.000+02:00

Mökkijuhannus kului rauhallisissa merkeissä juhannustaikoja tehden, grilliherkkuja nauttien ja kokkoa polttaen.

Nyt on aika pakata matkalaukku - huomenna suuntana on Vilna ja viikonmittainen jatko-opiskelijaseminaari. Matkalaukusta löytyy business-casual pukeutumista ja tietysti lenkkikuteet. Voiko olla hauskempaa keinoa tutustua uuteen kaupunkiin, kuin lähteä aamulenkille vieraaseen ympäristöön!

Laters!

Green moments

2011-06-23T14:02:00.001+02:00

Kesän ensimmäiset herneet - check!

Pienestä pitäen herneet ovat olleet ehdotonta herkkua myös Lucalle; hernevaras vaatii jokaisesta palkosta ainakin muutaman herneen. Tyhjät herneen palkot eivät Lucaa kiinnosta, mutta se osaa itse noukkia avatusta palkosta herneet suihinsa.

Viimevuonna yllätin Lucan pureksimasta epätoivoisena kaukosäätimen vihreää stand-by näppäintä herneherkuttelun jälkeen - en tiedä oliko kyseessä sattumaa vai todellinen herneherkkusuu varkaissa, onhan koirien värinäkökyvystä ristiriitaista tietoa..

Fiksaatio

2011-06-22T17:59:00.000+02:00

Pinkki on väri, jota en voi vastustaa elektroniikassa. Suurinosa elämäni kännyköistä on valittu hot pink -värin perusteella - ei se sisältö, mutta se ulkonäkö! Ensimmäinen kannettavani - joka oli siis metallinharmaa - vietiin automaalarille värjättäväksi, jotta saisin haluamani värisen kannettavan. Tuolloin, vuonna 2007, pinkit kannettavat olivat vielä harvinaisia.

Nyt olen jo vuoden porskutellut alumiinisen MacBookPro'n kanssa, kunnes vihdoin sain tilattua Apple Storesta jotain ihanaa. Nyt lasken päiviä postimiehen tuloon! Pian on taas kännykkä, iPod ja kannettava sävysävyyn.

Kuva apple store.

Nollapisteessä

2011-06-20T11:55:00.000+02:00

Kiitos kommenteista ja neuvoista sohvaprobleemaani! Sohvapulma ei ole kuitenkaan vieläkään ratkennut; nahkasohvahimotusta varjostaa sohvan yhdistäminen antiikkisiin kalusteisiin, mutta silti perinteisen kangassohvan hankinta epäilyttää. Olen kiertänyt jo konkreettisesti sohvakaupoillakin, mutta sohvamallien luomat assosiaatiot eivät sovi yksiin mielikuvieni kanssa unelmakodistani.

Yllä olevan kuvan sohva on kuitenkin (kangaspäällysteestä huolimatta) täydellisyyden konkretisoituma; antiikkinen puurunko ja valkoiset pehmusteet. Mistä näitä ihanuuksia löytyy?

Myötätunto jet lag

2011-06-19T15:49:00.000+02:00

Matkakertomuksia, valokuvia ja tuliaisia. Rentouttavan mökkireissun jälkeen oli mukava palata aikaerosta toipuvan perheen luo kotiin. Väsyneellä, mutta iloisella porukalla oli paljon tarinoita kerrottavanaan.

Tänään vietetään siis väsynyttä sunnuntaita jet lag'istä (tai ihan vaan viikonlopusta) palautuessa. Kaupunkilaistytöt selvisivät loistavasti ulkovessasta, naku-uinneista, hyttysistä ja elämästä ilman juoksevaa vettä. Tai noh, tanniinien voimalla sitä selviää yhdestä yöstä melkein missä tahansa.. Kiitos seurasta - "vertaistuki" ja tyttöjenjutut piristävät aina!

Niin ja terveiset ässän kassaneidille; tuttujen lukija-tunnustukset on aina iloisia yllätyksiä tän pienen blogin tytölle. :)

Synttärisankari

2011-06-16T17:22:00.000+02:00

Tänään on juhlittu Lucan 4v synttäreitä; koirapuistot on kierretty ja pari ekstraherkkua sallittu.

Ja myös isille sinne maailman ääriin synttärihalit (ja Lucalta pusut kuonoon!), ollaan me täällä kotona suakin muisteltu!

ps. Lilliksen Loppis sulkeutuu tänään keskiyöllä.

Pisamanaama pigmenttihäiriöinen

2011-06-15T11:49:00.000+02:00

Kuva

Monissa blogeissa on ollut puheenaiheena auringolta suojaantumisen tärkeys. Tuntuu, että lähiaikoina luomikeksustelut ja melanoomajutut on tullut esille vahvemmin niin lehdissä kuin nettipalstoillakin. Tietysti myös mä oon googletellut ja leikkinyt kotilääkäriä luomieni kanssa. Mulla luomia on useita kymmeniä ympäri kehoa ja kokoajan tulee lisää. Löytyy isoja, kaksivärisiä, kohollaolevia tai muuten vaan omasta mielestä epäilyttäviä.

Oma huoli oli suhteellisen suuri, koska pienestä asti joka kesäisillä lomareissuillamme olen palanut niin pahasti, että nahka kuoriutui jo ennen viikon lomareissun päättymistä ja Suomeen paluuta. Heräsin auringon vaarallisutteen vasta ollessani 18 vuotta, kun huomasin kasvoissani pigmenttihäriöitä pääsiäisauringon porottaman laskettelureissun jälkeen. Läpikotaisin pisamainen naamani oli laikukas, ja selvästi tyhijä, valkoisia (aluksi tosin punaseksi kärähtäneitä) kohtia oli leuan seudulla. Vasta nyt, noin viiden vuoden jälkeen, laikut ovat täyttyneet pisamista uudelleen.

Tartuin vihdoin siis tuumasta toimeen, ja päätin varata omalle terveysasemmalleni sairaanhoitajan ajan, joka katsoi luomeni läpi. Sairaanhoitaja pyysi minun kiinnittämään erityistä huomiota jatkossa luomiini ja niiden lisääntymiseen, koska olen osittain "riskiryhmässä" kymmenien luomieni kanssa. Yhtään silminnähden huonolaatuista luomea ei kuitenkaan löytynyt, mutta sain poistatusajan kahdelle hankaavassa paikassa olevalle koholuomelleni. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Olo on nyt helpottunut, ja suosittelenkin kaikille terveyskeskuksen maksutonta sairaanhoitajan vastaanottoa, mikäli olet luomitäyteinen tai muuten vaan huolissasi luomijutuista.

Kaikki tiet vievät..

2011-06-14T21:35:00.000+02:00

.. koirapuistoon! Ainakin Lucan mielestä.

Olen aina vähän epäillyt Lucan aistien toimivuutta; erityisesti lenkillä se aina luulee näkevänsä kaukana tuttuja ihmisiä. En tiedä ketä se odottaa saapuvaksi..

Suuntavaisto - ainakin koirapuistoa kohti - sen sijaan toimii! Vaikka lenkki kiertäisi puiston kaukaa, haluaisi Luca aina jokaisesta tienhaarasta suunnistaa puistoa kohti.

Eikä ne kaverit puistossa ole se tärkein juttu; yleensä riittää, että pääsee nuuskimaan tyhjään aitaukseen muiden hajuja.

Mutta missä on aurinko ja kesälämpötilat?! Mulla oli huppari ja takki, iso huivi, nahkahanskat ja saappaat - ja silti palelti. buhuu.

Armeijakuri ja aikataulutus

2011-06-13T12:49:00.000+02:00

Maanantain kunniaksi ajattelin toteuttaa Emmin postaustoiveen koulujutuista ja nopean opiskelun taktiikoista. Jaan mielelläni omia kokemuksiani tästä aiheesta, ovathan koulujutut olleet suuri osa elämääni jo monta vuotta. Tilannesidonnaisuuden vuoksi neuvot ovat kuitenkin heikosti yleistettävissä; eri kouluilla on eri sääntöjä - tietyt kurssit vaativat aiempia suorituksia, eikä vaikkapa maisteritason opintoja voi aina tehdä ennenkuin kandin paperit on kädessä. Tietysti myös aine tai tieteenala vaikuttaa siihen, voitko itse kontrolloida etenemisnopeutta, vai vaatiiko eteneminen ajattelun kypsymistä. Myös työharjoittelut sekä opiskelijavaihdot tekevät opiskeluajasta pidemmän. Loppujen lopuksi on siis paljon opiskelijasta ja omasta ahkerasta asenteesta riippumattomia tekijöitä, jonka vuoksi yliopistotutkinto on mitoitettu 5 vuoteen ja turha kiirehtiminen voi olla mahdotonta.

Aloitin opintoni tammikuussa 2007 Vaasan yliopistossa kauppatieteellsiessä tiedekunnassa. Vaasan yliopistossa pääaine valitaan vasta ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta koska olin syksyn valinnassa sisään tullut, ja kartutin opintopisteitä perusopinnoista riittävästi, sain valita pääaineeni jo puolen vuoden opintojen jälkeen. Peruskurssit olivat yliopistollamme varsin ryhmätyöpainotteisia, jolloin etenemisnopeuteen ei voinut vaikuttaa. Suoritin kuitenkin saman aikaisesti useita eri peruskursseja ja sivuaineopintoja, jolloin kalenteri ja tiukka aikataulutus olivat vahvasti osa elämääni. Läsnäolopakollisia kursseja oli muutamia, muttei kaikki, jonka vuoksi luentojen päällekkäisyyden hoidin pääasiassa osallistumalla vuoroviikoin eri kursseille tai sopimalla korvaavista tehtävistä luennoitsijan kanssa.

Valitsin aina yksilötyön ryhmätyön sijaan, mikäli se oli mahdollista. Tällöin pystyin helpommin kontrolloimaan ja kiristämään tahtia tai tekemeään harjoitustyötä silloin kuin itsellä oli sopiva väli. En ollut ryhmätapaamisten tai muiden kurssilaisten aikataulujen armoilla.

Muutamat massakurssit hoidin tenttimällä. Lähes poikkeuksetta luennoitisjamme antoivat erittäin kattavat prujut, jonka vuoksi valitsin luennoilla istumisen sijaan itselleni tehokkaamman vaihtoehdon, eli kirjastossa itseopiskeluna luentokalvoja+kurssikirjoja. Mikäli kurssin suoritusvaihtoehtoina oli tentti tai harkkatyö, valitsin aina harjoitustyön, koska pidän enemmän pikku projekteista, ja niistä jää itselleni paremmin asiat päähän kuin tenttilukemisella.

Itse tein opiskelujeni aikana kesäopintoja kahtena kesänä ja ainoastaan yhtenä vuonna olin kesätöissä. Mikäli taloudellisesti, yliopiston puolelta ja oman motivoitumisen kannalta mahdollista, suosittelen kesäopintoja lämpimästi.

Valmistuin syyskuussa 2009 kauppatieteiden maisteriksi. Opiskeluaikani typistyi siis 2,5 vuoteen. En ollut perustutkintoni aikana lainkaan vaihdossa, enkä tehnyt työharjoittelua. Opiskelujeni aikana en ollut aktiivinen järjestöissä enkä kartuttanut työkokemusta yhtä kesätyöpaikkaa enempää. Ahkera opiskeluni oli siis valinta, joka sulki ja rajasi pois aika paljon. Jälkeenpäin ajateltuna en mielestäni tehnyt kovin järkevää valintaa keskittyessäni 110% opiskeluun - nyt valitsisin toisin. Tulevaisuuden työelämässä suhteet ovat kaikki kaikessa, vaihto-opiskelu suuri plussa, työkokemuksen tärkeyttä unohtamatta. Vaihtoehtoiskustannukset ovat siis huimat. Päädyin ahkeraan opiskeluun osittain henkilökohtaisista syistä, mutta myös siksi, että rakastin opiskella ja lukea. Valmistuessani olin 21v - ja tuntui, että elämän pohja (joka siis oli kahden ja puolenvuoden aikana koulu) putosi jalkojeni alta, musta tuli tavallaan "aikuinen". Olin ihan ulalla, että mitäs nyt. Tiesin ainoastaan sen, etten halunnut vielä työelämään. Opinnot siis jatkuivat kohti väitöskirjaa. Ja tällä kertaa nopeus ei ole se mun elämäntehtävä; tavoitteena on kypsyä - ja nauttia elämän muistakin onnistumisista kuin opintopisteiden kertymisestä WebOodiin.

Nopean opiskeluni kulmakivet

HOPSin (opintosuunnitelma) jatkuva päivitys. Hallitsin opintojani lukuvuosina, en niinkään periodittain. Opinto-opas oli "raamattu". Luin sitä jatkuvasti uudelleen etsien kursseja jotka voisinkin tehdä jo nyt enkä vasta ensivuonna.

Suunnittelu ja aikataulutus. Kalenteri. Omat deadlinet etukäteen ennen kurssien deadlineja. Olin jatkuvasti hiukan edellä, jolloin pystyin keskittymään ja hallitsemaan ajankäyttöäni "täsmähoidon" tai tenttiä edeltävän illan paniikkilukemisen sijaan.

Kesäopinnot.

Yksilötyöt ryhmätöiden tai paritöiden sijaan.

Kurssien tenttiminen.

Kandin ja gradun ohella useita kursseja saman aikaisesti. Jos mulla oli liian vähän tekemistä, tuntui, ettei saa sitä vähääkän tehtyä - pidin siis itseni kiireisenä ja näin pysyin myös tehokkaana.

Oppimaan oppiminen. Itselle parhaan opiskelutaktiikan löytäminen (onko se sitten luennoilla kuuntelu vai kirjastossa itseopiskelu).

yeah, right.

Kuvat pinterest ja weheartit.

Kotitontun toivelista

2011-06-11T07:53:00.044+02:00

Haikein mielin jään kukkien kastelijaksi Lucan kanssa, kun muu perhe suuntaa viikoksi New York'iin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin säästää shoppailurahat sisutusjuttuihin. Toivelistaa kirjottelin tietysti kuitenkin mukaan..

Marc by Marc Jacobs -kello, Chanelin nude kynsilakka, Tory Burch ballerinat, Leviksen tummat too superlow -farkut, Niken juoksulenkkarit ja Victoria Secretin alusvaatteita.

Lilliksen Loppis!

2011-06-10T15:18:00.000+02:00

Sivupalkissa löytyy nyt linkki lilliksen loppikselle. Suurputsaus on nyt käynnissä ja vähälle käytölle jääneitä, parhaimpia paloja myynnissä siellä. Käy kurkkaamassa, jos mun aarteista tulis sun aarteeita.

Epäsosiaalinen jumppavideoaddikti

2011-06-10T10:17:00.000+02:00

Jumppavideot oon kategorisoinu aina epäsosiaalisten ja vanhojen ihmisten epätoivoisiksi yrityksiksi laihtua salaa ja piilossa. Omat ennakkoluulot ja yleistykset on nyt unohdettu, kuulun nimittäin itsekkin POP pilates videoiden myötä kotijumppareihin.

Löydettyäni Marian blogista youtuben pilates videoita uskaltauduin testaamaan ja kyseenalaistamaan ennakkokäsitykseni. Juoksulenkin jälkeen jumppaillessani naureskelin vielä itsekseni videoiden hyödyttömyyttä kun "missään ei tuntunut". Seuraavana aamuna olikin sitten paikat kipeenä ja musta tuli kotijumppari kertaheitolla! Youtuben POP pilatesvideot on aivan huippuja, koska suurinosa on vain 10min kipale, jolloin joka kerta voi koota uudenlaisen ja itselleen sopivan pituisen treenin.

Onko muita epäsosiaalisia kotitreenaajia, vai onko kuntosalien ryhmäpaine tärkein motivaattori jumppailuun?

Ankkurinapit

2011-06-09T22:44:00.000+02:00

Kun Lotteriet tuunasi jakkunsa supersöpöillä aatelisnapeilla, innostuin minäkin äitini nappivarastoja tonkimaan. Zaran tavallinen tummansininen bleiseri sai uuden elämän saadessaan merimiesnapit seurakseen!

Vanhat ja tylsät perusnapit..

..ja tilalle uudet kullanväriset ankkurinapit!

Juhlahumua ja juoksemista

2011-06-08T13:58:00.000+02:00

Huh, viikko Suomessa ja tuntuu että olen saanut aikaiseksi asioita puolen vuoden edestä. Oikeestaan ihan mukavaa olla taas tehokas. Göteborgissa kerkesi lepäämään ja ajattelemaan. Ihan vaan olemaan.

Coctail-paloja ja pizzakierteitä

Lohi-katkarapu - sekä kinkkuvoileipäkakut

Oli erikoista palata rauhallisesta ja yksinäisestä arjesta tähän orvanpyörään. Tietysti samaan saumaan paukahtivat pikkuveljen ylppärit, joihin hyvinkin epärealistisena ajankäytönsuunnittelijana lupasin leipoa jos jonkinmoista herkkua (kuvituksena siis kahvipöydän antimia). Leivoin keskiviikosta perjantaihin ja viimeistelin lauantaina. Lauantaina juhlittiin, sunnuntaina siivottiin, sitten pyörähdys Helsingissä, jonka jälkeen päätinkin polkaista mökille. 36km rykäisy ei tuntunut jaloissa, mutta peppu oli kyllä hellänä. Pari päivää lepoa, kirjaa, uimista (niin, siis Lucan uimista, mä en uskaltanu) ja aurinkoa. Tänään aamulla pyörälenkki takaisin ja ahkerana jakuvasti karttuvan omaisuuteni pariin.

Lusikkaleipiä ja "mocca-bebejä"

Ei hyvää päivää. Mistä tätä tavaraa tulee? Olen ihan tyytyväisenä elänyt 23kg matkalaukun sisällöllä 3kk, ja nyt käyn läpi tavaroita, astioita, kirjoja, vaatteita, petivaatteita, pyyhkeitä... Kaikkea omaisuuttani, jota olen INNOLLA kerännyt koko pienen ikäni. Nyt olen rankalla kädellä viskonut tavaraa "uuteenkotiin", "roskiin" ja "kirppikselle" kasoihin. Ja se määrä mitä vien uuteen kotiin on todellakin vain murto-osa koko tavaramäärästä. Järkyttävää miten paljon sitä tulee hamstrattua ihan huomaamatta.

Kolmen suklaan juustokakku

Suuri ylpeyden aiheeni - onnistuneet macarons-leivokset!

Viikon blogi-paussi on nyt takana. Ihana palata taas arkeen, koneen ääreen ja piristävien blogien maailmaan.

Vi hörs snart igen!

Liikakiloja

2011-05-31T15:27:00.000+02:00

.. onneksi kuitenkin vain matkalaukussa. Tänään on jo pakattu, siivottu, pesty pyykkiä ja käyty töissä vikalla lounaalla. Taas on yksi aikakausi tulossa päätökseen. En kyllä ikinä totu lähtemisen vaikeuteen.

Göteborg on tehnyt muhun kaupunkina lähtemättömän vaikutuksen. Göteborgilla on pienen kaupungin sydän ja avoimet, auttavat asukkaat, mutta silti myös suurkaupungin vilinä ja monipuolisuus. En ole ikinä kenenkään kuullut puhuvan pahaa Göteborgista, positiivisuus on jäänyt myös minun mieleeni päällimmäiseksi. Tänne palaan vielä.

Kuva Pinterest

Tutkijatyön porkkanoita

2011-05-31T06:00:00.000+02:00

Kuva

Tämä reissu(kaan) ei ole vielä paketissa, kun voin jo alkaa suunnittelemaan seuraavaa; seminaariosallistumiseni nimittäin vihdoin varmistui, ja varasin jo lennotkin! Intensiivikurssi järjestetään Vilnassa, jonne siis suuntaan viikoksi kesäkuun lopulla. Nämä tohtorikoulutettavan "työmatkat" ovat mukavia porkkanoita yksin puurtamisen keskelle.

Kurssi tulee olemaan takuulla rankka, mutta odotukset sen hyödyllisyydestä oman tutkimukseni kannalta ovat korkealla.. Kurssi käsittelee väitöskirjan kirjoittamista, akateemisen tekstin tuottamista tohtoritasoisesti. Oman väikkärini teoriaosuus alkaa olla pääpiirteittäin selvillä (osittain jopa paperilla, mutta miljoonassa eri tiedostossa). Tekstini on kuitenkin löysää, epämääräistä ja rönsyilevää. Tai puolestaan tökkivää ja hyppivää englanniksi kirjoittamisen vuoksi. Workshop-tyyliseltä kurssilta lähden siis hakemaan lisäneuvoja sujuvan akateemisen tekstin tuottamiselle.

Parasta kansainvälisissä kursseissa on paitsi käytännön konkreettinen hyöty, myös muiden samassa vaiheessa olevien opiskelijoiden tapaaminen sekä ulkomaalaisten professorien vinkit ja opponoinnit. Vertaistuki ja toisten ongelmien kuuntelu avaa omiakin lukkoja tutkimuksen kanssa - ja mikä parasta, kansainvälisiä tutkijakontakteja syntyy, jotka voivat johtaa myöhemmin vaikkapa tutkijavaihtoihin.

Vilna ei olekkaan mulle ennestään tuttu, joten kommettiboxi kaipailee listoja "must see"-kohteista!

Butterflies

2011-05-30T06:00:00.020+02:00

Makuuhuoneen (tai noh, alko-oven syvennyksen takaseinän) efektiseinä houkuttelisi.. En kuitenkaan ole varma haluanko luopua valkoisista seinistä. Olenkin haaveillut perhosista.

Suurin unelmani (mahdollisesti myös epätodennäköisin toteutumisen kannalta) - on kuitenkin tehdä takaseinään, sängynpäädyn yläpuolelle replika Paul Villinskin taideteoksesta. Aidossa taideteoksessa perhoset ovat käsittääkseni "neulan päässä", ja siten siis irrallaan seinästä luoden varjon. Taideteoksesta inspiroituneena toteuttaisin perhoset kuitenkin maalaamalla. Tai siis mähän olen vaan se "taivaanrannan maalari", se sivellin ei mulla itsellä pysy kädessä.

Nyt siis DIY-ihmiset, miten tällasen voi toteuttaa? Olisko helpompi tehdä perhoset isona tauluna, vai kannattavampaa maalta ne suoraan seinään? Entä onko ideoita mistä voi värvätä näitä lahjakkuuksia, jotka pystyivät mallintamaan tätä ideaa?

Lähde

Näyttääkö perhoset jonkun mielestä tutulta?

Bongasin ne Gossip Girlistä.

Putoavia omenoita

2011-05-29T13:18:00.001+02:00

"Ei omena kauas puusta putoa" kuuluu vanha sananlasku, johon alan vuosi vuodelta uskoa enemmän. Sukulaiseni sanovat, että näytän kasvoista aivan äidiltäni nuorena, myös ilmeeni ovat kuulemma hyvin samanlaisia. Tätä yhdennäköisyyttä en luonnollisesti itse ole huomannut. Sen sijaan, olen pannut merkille selviä samankaltaisuuksia ruumiinrakenteeni ja luustoni osalta.

Havahduin tänään miettimään taas tätä sanalaskua kierrellessäni suurella katukirppiksellä, josta mukaan tarttui maailman ihanimpia keittiöpyyhkeitä;

Äitini on nimittäin aina hamstrannut kirpputorien upeat vanhat ja kirjaillut tyynyliinat, pöytäliinat ja keittiöpyyhkeet. Ja nyt huomaan seuraavani hänen jalanjälkiään..

Tiedän, että mulla on nyt jo ylikiloja laukussa, mutta en voinut vastustaa näitä. Keittiöpyyhkeet on kuitenkin vahvaa puuvillakangasta ja niissä on käsin tehdyt nimikirjailut. Rakastan vanhoja kauniita tavaroita, joilla on oma tarinansa.

Tunnustaako kukaan muu himoaan aikaisemman elämän omanneisiin kauniisiin tavaroihin vai onko vieraiden ihmisten käyttämät pitsikirjaillut tyynyliinat ehdoton no-no?

Mansikanhakureissulle

2011-05-28T12:06:00.000+02:00

Mitä lähempänä lähtö, sitä enemmän kaipaan kesävaatekaapilleni Suomeen.

Päädyin siis vieroitusoireissani polyvoren jännittävään maailmaan rakentamaan kollaasia siitä, mitä laittaisin päälleni mansikanhakureissulle. Haluan sisällyttää rentoon torireissuun converset, jotka rikkovat muuten naisellisen kokonaisuuden. Pidän jostain syystä siitä jännitteestä, jonka ne luo muuten klassiseen asuun. (Syytän tästä osittain ruotsalaista massakulttuuria, joka on aivopessyt ballerina/korkkari -vannoutuneen kuluttajan..) Onko converset tässä asuyhdistelmässä hot vai not? Olenko yksin tennarivillitykseni kanssa, anyone?

Tämän kesän lemppareitani on seilorijuttujen lisäksi kulta-valkoinen-farkku yhdistelmät. Oikeita asukuvia tulossa, kunhan omat vaatevarastot ovat taas kädenulottuvilla ja veljet lahjottu kuvaamaan keikistelyäni.

Pehmustetta pepun alle

2011-05-28T02:15:00.000+02:00

Yksi isoimmista sisustushankinnoistani tulee olemaan sohva.

Alussa ajattelin vain käytännöllisyyttä - sekä koiran omistajana että yökylävieraita silmälläpitäen. Nyt useampia viikkoja inspiraatikuvia etsiessäni olen kallistumassa kuitenkin siihen vaarallisimpaan vaihtoehtoon; valkoiseen sohvaan.

Valkoinen sohva toimisi yhtä varmana valintana kuin valkoiset seinät; tekstiileillä (tyynyillä, verhoilla, matolla) voisi piristää ja elävöittää neutraalia ja puhdasta kokonaisuutta helposti.

Valkoinen väri ei valitettavasti rajaa sohvavalikoimaa kovinkaan paljoa suppeammaksi.

Entä materiaali, koko, malli?

Kyselin taannoin Charilta nahkasova+koira yhdistelmää, lisäksi tiedustelin myös Kaitaliinalta ruskean kangassohvan ja koirien yhteensovittamista. Valkoisten sohvien kannattajana, Char puolestapuhui helppohoitoisuudemman nimissä nahkaista vaihtoehtoa kankaisen valkoisen sohvan sijaan. Kaitaliinan ruskea sohva toimi puolestaan myöskin pehmoisena pesänä "koiraperheessä", eikä haittapuolia löytynyt. Nyt siis pohtimaan kumpi attribuutti painaa puntarissa enemmän, käytännöllisyys vai valkoinen väri.

Ehkä beige?

Sohvan malli ei ole materiaalivalintaa helpompi päätös. Aikaisemmin olin kallistumassa moduulisohvaan, olisihan kiva saada olohuonetta vähän "katkaistua" (45m2 kämppä ei valitettavasti ole niin ilmava kuin inspiraatiokuvieni olohuoneet, joissa jok'ikisessä sohva on keskellä huonetta..). Toisaalta taas, en ole varma lämpenenkö perusmoduuleille niiden kulmikkuuden ja palikkamaisuuden vuoksi. Vuodesohvavaihtoehdosta olen jo luopunut, sijoitan mieluummin varapatjaan tai majoitan viereen. :)

Sohvakysymyksen kanssa elellään toistaiseksi vielä valinnanvaikeuden umpikujassa. Valkoisesta on tulossa pakkomielle ja nahkainen vaihtoehto keräämässä lisäpisteitä.

Mielipiteitä valkoisesta sohvasta, sen hoidosta, haasteista ja hyödyistä otetaan vastaan. Myös materiaalikeskusteluun saa tuoda lisänäkökulmia ja kokemuksia.

Kuvat: pinterest

Lähtö ja paluu

2011-05-26T11:34:00.000+02:00

Viimeiset päivät on aina piinaavimpia. Tavallaan odottaa jo lähtöä, muuttoa, taakseen jättämistä ja siitä seuraavaa uutta alkua. Mutta silti haluaisi vielä viipyä. Pysähtyä ja nauttia täysillä viimeisistä päivistä.

Toisaalta tuntuu, että on turha aloittaa enää mitään uutta, turha etsiä uusia lempipaikkoja, kukkivia puita tai viihtyisiä kahviloita, enhän kerkiäisi niistä enää nauttimaan. Samalla mieleltäni kutkuttelee tunne "nyt tai ei koskaan". Tuntuu, että ristiriidat tekevät elämästä yksilöllistä ja ainutlaatuista. Se tunne, että elää jännitteessä - olematta puhtaasti kumpikaan ääripää, se houkuttaa mua - se on se mun tavoite.

Luca - yksi isoin syy ikävään

Göteborgia mulla on jäljellä enää vajaa viikko. Viisi kokonaista päivää aikaa nauttia. Ja niin, lähtö ei tunnu yhtään niin pahalta, koska tiedän, että paluu Suomeen tuo uusia haasteita. Ja tietysti myös rutiinia arkeen Lucan kanssa, kuolaiset aamuherätykset ja aikaiset aamulenkit. Se on elämää se. Längtar.

Ihan oikea ensimmäinen ikioma koti

2011-05-25T12:41:00.002+02:00

Olen ikäni asunut antiikkikodissa. Kävin ekan kerran elämässäni IKEAssa serkkuni kanssa, kun olin viidentoista. Yksinäni olen asunut noin 4 vuotta, opiskelijavuokrakämpässä, hetken solussakin. Niihin asuntoihin ei montaa huonekalua mahtunut sängyn lisäksi. Suuria sisutuspäätöksiä en siis ole ikinä jaksanut pohtia, tietäessäni asunnon olevan väliaikainen. Melkoisen kolkosta sisustushistoriastani huolimatta, blogini saa tänään uuden tunnisteen; sisustus.

Syynä tälle sisustuskärpäsen puremalle on elämäni uusi haaste; ensimmäisen ihan ikioman oikean kodin sisustaminen. Töölössä on 45m2 valkoista seinää ja tummaa lautalattiaa, vanhoineen upotettuineen kaapineen, joita koristavat mahtavat puiset ovet.

Oman kodin into purkautuu kuitenkin välillä myös pelon ja turhautumisen tunteena. Tunnen olevani eksyksissä sisustusviidakossa. Että en tiedä miltä haluan kotini näyttävän. Antiikkijutut on verenperimää, mutta samalla puhdas, moderni ja yksinkertainen koti voisi olla mun juttu. Valkoinen koti. Samalla pään sisällä huutelee ääni, että olen hullu valkoisten unelmieni kanssa; siinä taloudessa tulee kuitenkin elämään vahinkoaltis sählääjä ja sen koira - valkoisesta saattaisi muuttua siis likaisen harmaa tai tahroista laikukas yllättävän nopeasti..

Ideoita etsiessäni ajattelin kääntyä teidän puoleenne; internet on täynnä loistavia inspiraatioblogeja ja nettisivuja, nettilehtiä ja kaikkea muutakin sisutukseen liittyvää - ja kaikki on vielä löytämättä multa! Olisi kerrassaan mahtavaa jos viitsitte vinkata lemppareita ja suosikkejanne!

Kuvat pinterest

Matkalaukun kokoinen vaatekaappi

2011-05-24T08:04:00.003+02:00

bleiseri - zara

kauluspaita - massimo dutti

kengät - converse

farkkuleggarit - stradivarius

Linda-koru - valmistujaislahja

En ole kovin mielikuvituksellinen pukeutuja - siksi asukuvia täälläkään ei kovin usein olla nähty.

Luottovaatekappaleet mun työpukeutumisen kulmakivinä ovat kauluspaidat ja bleiserit - niitä löytyykin sitten vinopino. Töihin pukeudun aika rennosti, mutta asiallisesti - meillä ei töissä ole virallisia pukukoodeja. Tutkijan työ kun on usein aika yksinäistä ahertamista.

Viimeisen vuoden aikana olen elänyt suhteellisen pienellä garderoopilla - Pariisissa (6kk) ja Göteborgissa (4kk) asuessani elämäni on sisällytetty yhteen matkalaukkuun, joka kattaa sekä työ-, juhla-, vapaa-aika-, että urheilupukeutumisen. Valinnanvaraa ja yhdistelymahdollisuuksia ei siis ole nimeksikään. Voitte siis uskoa että kaipaan omalle vaatekaapilleni!

Tekeekö yhden matkalaukun sisältö mielestänne elämästä- ja pukeutumisesta tuskallisempaa, vai koetteko sen helpottavan elämäänne välttyessänne monilta valintaa vaikeuttavilta vaihtoehdoilta?

(Valinannvaikeudesta ja -vapaudesta puheenollen, haluan vinkata loistavan ja mielenkiintoisen kirjan kuluttamisen vaikeudesta - tämä teos pistää todellakin ajattelemaan! Schwartz, Barry 2004: The paradox of Choice - Why More is Less)

Hymy herkässä

2011-05-23T08:01:00.000+02:00

Ihana Sofié haastoi minut hymyilemään Samsung Smile-kampanjaan. Yksi ehdottomasti varmimmista suunpielieni nostattajasta on Luca-koirani. Mutta koska elän tällä hetkellä kaukosuhteessa hauvaani, päätin valita arjen monista ilonaiheista jotain muuta.. Jotain erilaista...

Ne on nimittäin ne Maanantait - viikon parhaat arkipäivät, jotka saavat minut viikosta toiseen hymyilemään! Uusi viikko edessä, kroppa ja mieli energiaa täynnä viikonlopun jäljiltä. Mikä onkaan parempaa kun hymyillä täydessä aamun ruuhkabussissa muille työmatkalaisille ja laittaa hymy kiertämään!

Samsung Smile -haasteen ohjeet;

Ota itsestäsi teemaan sopiva kuva.
Julkaise kuva blogissasi ja kerro kuvan yhteydessä lyhyesti, mikä saa sinut hymyilemään.
Haasta mukaan kolme bloggaajaa.

Haluan haastaa kampanjaan mukaan positiiviset blogimimmit Mian, Kerstin ja Kian. Maanatain lisäksi teidän jutut saavat minut hymyilemään, olisi siis kiva kuulla mikä teitä hymyilyttää! Tee siis haastepostaus ja linkitä se tänne, voit voittaa Samsungin uuden Galaxy II älypuhelimen. Muiden bloggaajien hymyt ja lukijoiden äänestys löytyy täältä.

Oman elämänsä ballerina

2011-05-21T08:10:00.004+02:00

Pienenä mun suurin unelma oli ruveta isona nuorallatanssijaksi tai ballerinaksi. Äiti ompeli mulle balettipukuja ja tutun. Isi lupas viedä hyppyrimäen vaijerille harjottelemaan.

Miettiessäni ykspäivä tätä ballerinaunelmaa, tajusin kuinka kaipaankaan lapsellista hulluutta ja sitä oloa kun kaikki on mahdollista. Mietin myös sitä, millainen ballerina musta olis tullu. Tutkijana tietysti abstrahoin tämän kontekstista laajemmalle tasolle - kuvainnollisesti mun omaan elämään.

Millainen olenkaan oman elämäni ballerinana?

Multa puuttuu ainakin tasapaino - ei konkreettisesti, mutta niinkun elämän nuoralla. Hypin ääripäästä toiseen, puolelta toiselle pysymättä sillä kultaisella keksitiellä, ohuella nuoralla. On niin hankalaa antaa itselleen lupa olla keksiverto, ottaa rennosti, toimia spontaanisti ja elää huolettomasti. Koen paljon helpommaksi suunnitella, suorittaa ja elää rutiineissa. Kokoajan tähdätä korkeammalle, ja nostaa rimaa, niin kauan, kunnes kaikki taas romahtaa ja ollaan pohjalla aloittamassa alusta.

Tunnistan jo tän syklin mun elämässä, se toistuu niin urheilussa, koulussa kun työjutuissakin. Joko tehdään täysillä tai sitten ei ollenkaan. Nyt oon pyrkiny opettelemaan elämään niitä muitakin sävyjä kuin mustaa ja valkoista. Elämä ei ole joko-tai, siihen mahtuu paljon muutakin.

En ehkä ole ollut kovin lahjakas nuorallatanssija, koska turvaverkko on tullut suhteellisen tutuksi. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi turvaverkostani - läheisistäni ja ystävistäni - joihin voin kertatoisensa jälkeen luottaa. Jotka auttavat minut joka kerta uudelleen nuoralle ja tukevat kunnes olen taas riittävän vahva jatkamaan.

Välillä huomaan tanssivani elämääni varpaat verillä, unohtaen nauttia sen upeudesta. Keskittyen vain suorittamaan, pääsemään päämäärääni, joka ei sitten lopulta tunnukkaan enää niin hienolta. Onhan mulla jo korkeammat tavoitteet asetettuna valmiiksi.

Mun uusi tavoite (niitä kun rakastan asettaa itselleni!) onkin tällähetkellä siis oppia nauttimaan elämästä ja pyrkiä tasapainoon. Nauttia siitä matkasta, sehän se arvokkain osa siinä on.

Onko kellään oman elämänsä ballerinalla neuvoja jaettavana tai omakohtaisia kokemuksia nuoralla tasapainottelusta? Tää ballerina vois kaivata vinkkejä ja opastusta puhtaaseen suoritukseen.

Kuvat; ballerina project/ weheartit

Elämää oppimassa

2011-05-19T22:54:00.000+02:00

Göteborgissa ollessani mulla on ollut aikaa miettiä. Olla ihan vaan ittekseni. Kirjotella päiväkirjaa ja pyöritellä asioita. Suurimman osan ajasta olen ihan tyytyväinen kun saan olla yksin. En silti halua tuntea oloani yksinäiseksi. Välillä yksinäisolo on kuitenkin yllättänyt.

Tuntuu, että oon saanu monta asiaa eteenpäin elämässäni, lähinnä siis ajatuksen tasolla. Lukkoja on auennut ja olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Olen kerinnyt suunnitella ja unelmoida, miettiä menneitä ja päästää irti kipeistä jutuista. Tuntuu, että sain loistavan mahdollisuuden hypätä oravan pyörästä muuttaessani tänne.

Sain alottaa alusta. Sain olla se duktig tjej jos halusin. Sain olla yltiösosiaalinen ilopilleri jos oli fiilistä. Tai istua vaan hiljaa porukassa ja tarkkailla muita ilman että kukaan kyselisi kokoajan että mikä nyt on vialla. Sain olla mitä halusin. Erityisesti se, että en ole joutunut elämään muiden ihmisten odotusten alla on ollut todella virkistävää. Olen tajunnut sen, että kukaan muu ei oikeesti elä mun elämää tai määrää sitä. Oon oppinut elämään itse. Itselleni.

Kuvat: weheartit

Perjantaipyykillä

2011-05-06T20:51:00.001+02:00

Voiko olla ilahduttavampaa keksintöä? Todellinen päivän piristys - pyykkitupa-kirjasto! Viikonloppu kuluukin siis Sophie Kinsellan ja Paulo Coelhon parissa.

Ironic?

2011-04-27T16:47:00.000+02:00

Juuri viime postauksessa kirjoitin kuinka etsin motivaatioo (tai puran sen puutetta) lenkkeilemällä. Ironista kyllä, nyt istun tuolissani lähes pakon sanelemana.. Ehkä sitä motivaatioo ei kannata odotella, pitää vaan alkaa tuumasta toimeen.

Muljautin taas vasemman polveni juostessani. Mulla on vissiin vähän löysät nivelsiteet - tai on aina ollu. Polvi kiertyy melki pois paikalta, eikä sillon oo kyynelissä pitelemistä, se nimittäin sattuu ihan tajuttomasti. Tällä hetkellä pystyn juokseen vaan ylämäkeen (hah, testattu on), muuten juoksu vaihtuu kävelyyn muutaman askeleen jälkeen. buhuu.

work. sweat. achieve.

2011-04-26T14:21:00.001+02:00

Hmph. Oon ahkera kun kyseessä on pienet projektit.

Miksi sit on vaikeaa aloittaa jotain suuria projekteja. Päästä niihin sisälle. Uppoutua?

Ja joo, mä kyllä kirjotan sitä väikkäriä. Se ei siis oo sellanen pikkujuttu. Ja motivaatio on just nyt melkein hukassa kun Göteborgissa paistaa aurinko ja ihmiset on sekasin kesästä.

Tiedättkö tunteen, kun pitäs alottaa jotain hommaa ja sit keksii kaikkee muuta; alkaa vaikka pyyhkii pölyjä tai peseen ikkunoita? Ei, en oo ehkä NIIN epätoivonen vielä, mut kanavoin mun turhautumisen urheiluun. Niitä lenkkejä tuleekin sitten useampi päivän mittaan.

Nyt on kuitenkin jötiksen sosiaalipsykan kurssi lähes slutfört, ja loppuaika gbg'ssä omistetaan yksinomaan tutkimukselle. aah, tätä oonkin odottanu(?)

Ja joo, vaikka väikkäri on "luovaa työtä", mut ei tässä olis kauheesti aikaa niille luoville tauoille.. Nyt siis hommiin.

(tai ehkä ekana lenkille nollaan tätä tilannetta?)

Kuva: weheartit.

Kesänmerkkejä

2011-04-22T18:36:00.001+02:00

Tuntuu, että päivät alkaa toistaan itseään. Mutta tälläkertaa en todellakaan valita. Istun taas purjevenesatamassa lukemassa. Ottamassa aurinkoa. Ja katselemassa kun purjeveneitä pestään, ja kun ne lähtevät yksi toisensa jälkeen satamasta. Ehkä mäkin vielä tänäkesänä pääsen merelle. (tai nooh, ainakin kanotoimaan mökille, Isojärvelle..)

Sitten vielä muutama varma kesän merkki:

narsisseja ...

... valkovuokkoja ...

... voikukkia ...

... ja täydellinen lokki. Vihaan lokkeja, btw.
Mutta tää yksilö on vaan jotain uskomatonta.
Katsokaa nyt sen upeenvärisiä jalkoja ja nokkaa!

Aurinkoista ja leppoisaa pääsiäistä!

Väl godkänd

2011-04-20T13:27:00.002+02:00

weheartit

Sain just sähköpostia mun socialpsykologi distanskurs'in arvosanasta. Kurssin tein etänä Blekinge Tekniska Högskolan'iin ennen Göteborgiin muuttoa. Ja se oli siis ruotsiksi. Kurssiin kuului yhteensä 6 kirjallista harkkatyötä, muutamia forumträff'ejä ja tentti oli sellanen isompi kirjallinen työ. Allt på svenska. Ja voin kyllä sanoo, että aika paljon tahkosinkin tän kurssin kanssa. Mutta onneksi tänään mailiin kolahti tällainen viesti:

Ditt resultat på momentet Tentamen, delkurs 1, med provdatum

2011-04-11, på kursen SO1403 Socialpsykologi (30hp) har rapporterats till

LADOK med betyget: väl godkänd (VG).

Betygsfördelning för alla deltagare (24 personer) vid detta provtillfälle:

'Väl godkänd' 10, 'Godkänd' 14, 'Underkänd' 0, 'Tillgodoräknad' 0.

Aah, oon vaan niin tyytyväinen. En kyllä ikinä epäilly ettenkö selviäis, mutta puolessa välissä kurssia kyllästyin jo harkkatöihin - tein harkat vähän hutasten ajatellen, että pääasia että läpi mennään. Tää tulos siis yllätti mut täysin!

Ja tietty tässä euforisessa olotilassa haluun nyt kiittää tuhannesti mun grammatik-vastaavaa, jota ilman en ois varmaan läpässy koko kurssia.. I owe you big time!

Kuumia aaltoja

2011-04-19T08:42:00.001+02:00

Eilen kotimatkalla kiinnitin huomioo kun jengi hengaili täällä shortsit jalassa ja pikkutopit päällä. Musta koko touhu näytti vähän koomiselta. Onhan nyt vasta huhtikuun puoliväli. Googlen sääennusteet näyttää +16°C, mut mun mittari huiteli +20°C. Vissiin joku helleaalto.

Tajusin muuten vasta viime sunnuntaina, että pääsiäinen on todellakin tällä viikolla (mulla siis on kalenterin välilehdet ranskaks - ei siis ihme että pääsiäinen on ollu vähän "hukassa"). Ja että se tarkoittaa vapaata perjantaita, lauantaita, sunnuntaita ja maanantaita. Eikä mulla oo tietenkään mitään ohjelmaa suunnitteilla; jos oisin tajunnu aikasemmin, oisin voinu varaa vaikka lennot suomeen tai jotain.. Nyt lentojen hinnat on niin pilvissä, että taidan mieluummin vaikka shoppailla rahani. Paitsi että kaupat on tietty kiinni. Kaveritkin lähtee pois gbg'stä perheidensä luokse. Pelkän kirkollisen pyhän sijaan, pitkäperjantai taitaa koittaa ihan konkreettisesti tänävuonna myös mulle.

Kesäfiilis

2011-04-17T17:13:00.000+02:00

Edelliset converset joutuivat Pariisin lentokentän roskikseen 10ylipainokilon vuoksi. Nyt hankin maailman söpöimmät beiget varrelliset. Jee, kuulun officially taas massaan täällä Ruotsissa! Valehtelematta joka toisella on converset. Mutta mua ei onneks haittaa massameininki, täällä se on enemmänkin se juttu - siis kuulua massaan ei erottua siitä.. (tää liittyykin osittain mun tutkimukseen, voin kirjoitella mun havaintoja jokupäivä vähän enemmänkin..)

Aurinkoinen ja kesäinen viikonloppu alkaa olla melkein takana. Olen juossut kesäkeleissä mun parhaimmat ajat 5km, ollu mansikka-piknikillä, shoppailemassa, terassilla drinkeillä.. Nyt taas energiaa täynnä uuteen viikkoon. Ihanaa, huomenna on maanantai!

Lukkoja

2011-04-12T09:46:00.000+02:00

Mulla on ollu useampia mystisiä lukko-ongelmia viimeisen 5 vuoden aikana. Milloin mä telkeen itseni sisälle (soluasunto + keittiövälitila + takalukko ulkovessa. Loistoyhdistelmä!) ja millon jään itse vahingossa ulos (ja tietty just sillon kun piirakat on uunissa!). Meidän äitikin nauro mulle puhelimessa, että joka kerta sama juttu, että enkö ikinä opi.. No kyllä mä tietääkseni osaan avata lukkoja, mutta tälläkertaa vika kyllä ei ollu mussa.

Mulla meinas tulla eilen pieni paniikki; olin töissä joskus viiden maissa ja suunnittelin kotiinlähtöä. Tietty mulla oli kauhee kiire vessaan. Ja työhuoneen ovi ei sitten auennutkaan. Lukko pyöri ympyrää, mitään ei tapahtunu. Ovessa on jotku "luotilasit", eli näkee käytävään, mutta vaimentaa äänen ihan kivasti..

Pyörittelin lukkoa siinä sitten kädet verillä ja toivoin, että se silti aukeis tai että joku kuulis tai kävelis ohi ja auttais. Vartin siinä sitten renkuteltuani ajattelin, että soitan talkkarille. Tietenkin kaikki puhelut meni vastaajaan, josta kaunis naisen ääni sanoi, että on tavattavissa vasta huomenna klo 8. Ajattelin jo mielessäni, että onhan mulla onneks eväitä ja kaikkee - saisin ainakin tehtyä työjuttuja ihan kiitettävästi.. Mutta se kauhee vessahätä oli pieni haaste tässä jutussa..

Onneksi kyseessä oli kuitenkin maanantai; jos oisin lukinnut itsenä tänne viikonloppuna, olisi ehkä ollut vähän hiljaisempaa.. Kytiksessä sitten odottelin vielä muutamat kymmenet minuutit, kunnes yläkerran nainen kulki ohi ja huomasi mut. Aah, pelastus.

Kuvat Weheartit

Arkipäivää

2011-04-08T10:53:00.001+02:00

Mulla on varmaan joku sisäinen tarve aina rutinoida mun elämä. Hassua. Rakastan tietty yllätyksiä ja spontaanisuutta, mutta ehkä suorittaja-luonteeni ansiosta viihdyn myös rutiineissa.

Mun arkipäivän palaset koostuu tällä hetkellä siis lenkistä, salista ja koulusta. Yleensä käyn aamulla juoksemassa, jonka jälkeen suuntaan aamusalille. Siitä päivä pyörähtää ihanasti käyntiin ja olen energiaa täynnä lähtiessäni töihin. NIIN, TÖIHIN! Voitteko uskoa, sain työhuoneen käyttööni Göteborgin Handelshögskolanin CFK-yksiköstä! Ihanaa, kun sain taas turvallisen tutkijaympäristön ja sosiaalisen työverkoston. Ei tarvii roudata kirjoja aamuisin kirjastolle, vaan saan omassa rauhassa ahertaa työhuoneessani. Mahtavaa!

Voisin nyt siis ottaa itselleni haasteen; aijon vierailla/käydä joka päivä jossain uudessa paikassa.(Vaikka se tarkottaisikin vaan erilaisen juoksulenkin tekemistä, saman vanhan lenkin sijaan.)

ps. Niin, en siis yleensä hoida juoksulenkkejä kahvimuki kädessä, kuva on iltapäiväkävelyltä, jolloin otan vähän "rauhallisemmin".

Måndagsmöte

2011-04-03T20:43:00.003+02:00

(kuva)

Ääh, mun tarvis nyt(kin) harjoitella mun esitystä, mutta eksyin taas koneelle..

Huomenna (maanataina) menen nimittäin Handelsille markkinoinnin yksikön morgonkaffelle ja saan kertoa omasta tutkimuksestani! Mua ehkä vähän jännittää... Tunnen muutaman proffan/tutkijan CFK'ta (Centrum för konsumptionsvetenskap), jotka tapasin vuosi sitten Vaasassa järjestetystä konferenssissamme. Tiedän, että tilaisuus on erittäin epäformaali, mutta perhosia lentelee mahassa silti. Nyt siis vielä kertaamaan esitystä!

Bättre folk

2011-04-02T09:13:00.001+02:00

Ruoho on aina vihreempää rapakon toisella puolella (täällä se ei kyllä vieläkään viherrä vaikka kevät onkin suomea pidemmällä..).. Itse olen ainakin edustanut tätä käsitystä vahvasti, ajatellen että Ruotsissa kaikki on vaan NIIN paljon paremmin. Ihmiset iloisia, muotitietoisia, itsevarmempia, kauniimpia..

Noh, ei mun omat kokemukset oo edelleenkään romuttanut täysin mun ideaalikuvaa Ruotsista ja ruotsalaisista. Mutta ei ihmiset oo vältämättä ylimuotitietoisia täälläkään, täällä vallalla on enemmänkin massakausi - kaikki haluaa kuulua porukkaan erottumatta liikaa. Näkyviä brändejä ei käytetä, mutta sen sijaan kokonaiskuvaan kiinnitetään enemmän huomiota. (Tämä näkemys siis perustuu 5 göteborgilaisen yliopisto-opiskelijan vapaamuotoiseen "haastatteluun") Väikkäritutkimukseni termistöä käyttäen; ruotsalaiset on enemänkin "silent luxury" -porukkaa.

Se, että asuu poissa kotimaastaan, tajuaa kuinka hyvin meilläkin on asiat Suomessa. Vaikka Ruotsissa asumista ei todellakaan voi verrata todelliseen ulkomailla asumiseen; Skandinaavit ovat kulttuuriltaan ja tavoiltaan suhteellisen samanlaista porukkaa.

Se, miksi mietin näitä asioita, johtuu siitä, että eksyin sattumalta Tyra Sjösted'in blogiin. Hämmästyksekseni huomasin Tyran käyneen Helsingissä! Käykää katsomassa, mun mielestä oli ihana huomata, että myös ruotsalaiset voivat ihastella Suomea ja Helsinkiä..

(Kuvat weheartit)

Sääntörikkomuksia

2011-04-01T11:04:00.001+02:00

Mun mielestä on hassua, että talon rappukäytävässä ei tervehditä naapureita, painetaan vaan pää alas ja ollaan kun ei huomattaiskaan. Tai että bussikuskille ei hymyillä sisään astuessaan. Tai että ei jäädä pitämään ovea auki jos toinen tulee melkein perässä.

Täällä ollaan sillain melkein ystävällisiä, mutta mun mielestä on hassua, että nuo muutamat edellämainitsemat asiat on täällä arkipäivää. Pariisissa oltiin paljon kohteliaampia. Ja huomioitiin toiset.

Täällä ei yleensä katsota vieraita ihmisiä silmiin. Rikon kuitenkin usein hiljaisia sääntöjä; mun mielestä on ihanaa hymyillä vastaantulijoille. Mulle tulee itselle niin hyvä mieli, kun saan hymylläni jonkun muunkin hymyilemään takaisin.

Not just a bad hairday.

2011-03-30T14:38:00.000+02:00

Kuva

Mä kaljuunnun! TAAS!

Mulla oli hiustenlähdön kanssa samanlaisia ongelmia asuessani Pariisissa. Silloin pystyin kuitenkin syyttävällä sormella osoittamaan ruuokavaliooni ja sen yksipuolisuuteen.

Nyt, asuessani Göteborgissa, mulla tippuu hiukset päästä - taas! Tälläkertaa voin kuitenkin rehellisesti sanoa syöväni monipuolisesti.

Mitkä tekijät voivat siis vaikuttaa ylenmääräiseen hiustenlähtöön, ja mitä voin tehdä hillitäkseni sitä? Vitamiineja? Ihmeääkkeitä? Ehdotuksia?

Hisingen

2011-03-24T08:47:00.000+01:00

Oon ihan fiiliksissä kun saan mennä kouluun lautalla! How cool is that?

Koulumatka tuntuu tuplasti hauskemmalta kun perinteisen dösän tai spåran korvaa färjan från Lindholmspiren till Rosenlund.

Asun tällähetkellä siis Hisingen'issä, joka on Ruotsin neljänneksi suurin saari, mutta jossa on eniten asukkaita (ja eniten kauppoja (todistetusti!), koska jättimäinen Backeplan-kauppakeskus sijaitsee muutaman kilometrin päässä kotioveltani..) Vaikka asunkin "saarella" kestää lauttamatka vain 4min, eli koko koulumatka yhteensä 20min.

Chiekku

2011-03-20T18:52:00.000+01:00

Muuttaessani Göteborg'iin, olin varma, etten ole käynyt kaupungissa aiemmin.. Eilen hyppäsin kuitenkin spåraan pienelle kiertoajelulle. Ihan vaan ilman määränpäätä. Sinä maisemia katsellessani näin Centralstation'in. Rakennus näytti tutulta ja kesti hetken ennenkun tajusin miksi.

Oltiin täällä TITANIUMin kanssa Cheerleading EM-kisoissa 2007! Aah, mulla on niin ikävä cheerleadingia ja West Coast Vikings'eja!

Alla klippi SM-kisaohjelmasta. Itse en ollut vielä tuossa kokoonpanossa, mutta EM kisoissa esitettiin kutakuinkin sama ohjelma - siitä ei kuitenkaan löydy kuvia/videoo netistä.

Inspired

2011-03-19T23:27:00.001+01:00

Tapasin tänään maailman söpöimmän ja lahjakkaimman muotibloggaripojan, Andreas Wijk'n. Poika on vasta lukiolainen, mutta huipputaitava sekä musiikissa että muotijutuissa. Tää on kuulkaas suuri nimi jo täällä GBG'ssä (okei, ehkä vähän nuorempien tyttöjen keskuudessa - en siis itse lukeudu ehkä kohderyhmään. Niin ja korjatakseni vielä; en ole Justin Bieber-fani,, inspiroidun vaan helposti lahjakkaista ihmisistä)..

Tästä pojasta kuullaan vielä.

Livsfara

2011-03-16T19:22:00.000+01:00

Mä seurasin yhtä kitaramiestä, sen reitti meni aidan raosta ja rautatien yli.

Reitti oli vähän erikoinen,,

,,mutta kyllä kannatti!

Keillers Parkista on uskomattomat näköalat Göteborgin ylle!

Misson completed.

Att vara oåtkomlig

2011-03-14T18:44:00.000+01:00

Vaikeastitavoiteltava? Ja nyt siis en puhu ainakaan itsestäni. Hankin jopa tänään mun ruotsinumeron, että kaikki mun sadat ystävät voi soitella mulle. Niin noh, eka pitäs varmaan hankkia ne kaverit. Koulun alkua odotellessa siis...

Mut mä oon nyt kolmena päivänä päämäärätietoisesti pyrkiny pääsyä Keillers Park'iin. Tuloksetta.

(Kuva)

Keillers Park on vuori, joka näkyy mun ikkunasta. Haastavaa tästä jutusta tekee sen, että mun talon ja vuoren välissä on moottoritie.. Mä oon nyt juossu joka suuntaan, mutta mistään ei näytä ali/ylikulkua löytyvän.

Tuntuu vaan niin idiootilta, kun vuori siintää nenän edessä, mutta sinne ei vaan pääse. Tää tarina on vähän samaa tasoo kun mun ystävien Pariisi-vierailu; he kiersi Eiffel-tornin lähikortteleita tunnin ennenkuin pääsi tornille. Ehkä mullakin on vielä muutamat lenkit edessä ennen kun löydän perille..

Tää mimmi on rautaa. Not.

2011-03-13T17:51:00.001+01:00

Maailman ihaninta kun on oma punttis talossa! Aamuisen juoksulenkin jälkeen on kiva mennä vielä tekeen lihaksia ja venytteleen. Aamuvirkkuna kipaisen 5km lenkin satamassa ja sen jälkeen suuntaan hetkeks salille. Sali on aika pieni, mutta peruslaitteet löytyy ja hyvät painovalikoimat (vaikka siis enhän mä käytä niistä kun murto-osaa). Aamu sopii mulle parhaiten, silloin punttiksella ei ole ketään muita; En ehkä kehtais mennä reteileen mun suurilla painoilla ja useilla toistoilla sinne jos olis yleisöö..

Ollessani ekan kerran yksin, kävin pikapikaa tsekkaan kaikki laiteet et miten ne toimii (etten sit oo sormisuussa jos joku tulee samaanaikaan); siellä ei oo mitään ohjeita seinillä, ja välillä tollasten vehkeiden funktiot voi olla varsin haastavia.. Yks laite on kyl edelleen mysteeri, ja oon oikeesti yrittäny ihan kaikin päin.

ps. Täällä on ollu maailman huonoimmat säät viikonloppuna. :( Lunta ei oo missään, ja lämpöökin on joku +10°C, MUTTA SATAAAAAAA! Missä on kevätaurinko? Mun naama huutaa pisamia!

Bon

2011-03-13T17:23:00.000+01:00

Meillä oli eilen illalla tyttöjen kanssa loistavat Pariisimuistelot ranskalaistyylisessä Bon - ravintolassa. Oli varsinainen pelastus tutustua Pariisissa Göteborgilaisiin tyttöihin, nyt mulla on kaksi omaa opasta käytössä!

hah, mulla on käsi vieläkin ihan musteessa; siitä on tullu jo lähes tavaramerkki: Musteisesta kädestä tietää, että Linda asuu uudessa kaupungissa. Reitit on googlattu ja piirretty karttaan, mutta kädessä lukee päättärit, spåranumerot ja vikat dösät.

Déjà vu

2011-03-12T22:09:00.000+01:00

Miten kaikesta yksinkertaisesta voidaan tehdä vaikeeta? Pariisissa ollessani kirosin monet kerrat tölkinavaajan kanssa. Tänään taas vietin useamman tovin ruotsalaisen tölkinavaajan kanssa... Kohta alan jo epäilemään itseäni; ehkä vika onkin minussa eikä niissä hiton ulkomaalaisissa avaajissa.

Tölkinavaaja-ongelmista huolimatta olo alkaa tuntua kotoisalta; Ranskaan verrattuna meininki on melko suomalaista. Niin ja kyllä sekin auttaa, kun osaa kieltä eikä sen vuoksi tunne olevansa ymmärryksen ulkopuolella.

GBG

2011-03-11T18:59:00.001+01:00

Huh, ensimmäinen päivä alkaa olla voiton puolella "uudessa kotikaupungissa", Göteborgissa! Sen kunniaks vähän Håkania soimaan.

Heräsin ylipirteenä (ekan kerran jo viideltä) kun odotin että pääsen tsekkaan meidän talon oman punttisalin. Noh, punttisasia olikin vähän haastavampi juttu kun kuvittelin.. Kiersin taloa ja yritin löytää punttista, TULOKSETTA! Kiersin monet kerrat ympäriinsä (ja siis tää talo on sellanen U mallinen ja täs on joku 4 tai 5 rappua..). Olin jo luovuttamassa, mut sit vaan jotain ihme reittii osuin "Gym" ovelle.

Mun vuokraemäntä varotteli, että kaikis yhteisis tilois on sit alarmit päällä yöt päivät (tvättsstuga, biljard-rum, etc.) ettei kannata mennä ilman hälytyksen poistamista, muuten tulee koko taloon hälytys.. No hitto, arvaa vaan jännittikö mennä paineleen nappei ja yrittää sit avaa gymin ovee. Ja eihän se tietty auennu (mut ei onneks ne alarmitkaan lauennu!).

Niinpä menin sit heti aamusta moikkaileen talkkaria, se tuli mua olan takaa neuvoon miten napit toimii ja hälyt saa veke, ja oli ihan ihmeissään et kuin me Suomes muka osataan puhuu ruotsii. Eihän me oikeen osatakkaan, mut yritetään kovasti. :)

Sali on aika pieni, mutta loistava jumppapaikka aamulenkin jälkeen! Tänään aamulla sain olla yksin, mutta ohikävellessä oon nähny vaan poikia reenaamassa. Saa siis nähä sopeudunko hienhajuun bodareiden keskelle vai jumppailenko muualla..

Ekaan päivään on mahtunu myös shoppailua ja pyörimistä kaupungissa, pitkä iltapäivälenkki satamassa meren rannalla ja ruokakauppa-hengailua ICAssa.

Kyllä tää elämä lähtee taas tästä käyntiin. Alusta.

Kotona...?

2011-03-11T10:20:00.000+01:00

Laukut on purettu.

Nyt se olis sit Göteborg seuraavat 3kk.

Kuva Weheartit.com

2011-03-10T12:03:00.001+01:00

Kuva: Printerest.

Ahkeraa opiskelua

2011-02-25T15:13:00.000+01:00

Oon ottanut varaslähdön sosiaalipsykan opintoihin, joita lähden siis Göteborgiin lukemaan; teen tällähetkellä etäopintoja Blekinge Tekniska Högskolan'issa.

Kurssi on ihan mielenkiintoinen, mutta vaatii multa moninkerroin enemmän työtä - onhan kurssi ruotsiksi. Ymmärtämisen suhteen menee ihan jees, mutta harkkatehtäviä pitää jättää joka viikko, ja niissä on sanamäärä-rajat! Ylivaikeeta yrittää tiivistää, kun tieteellisen tekstin tuottaminen ruotsiksi ei oo vielä ihan hyppysissä.. Onneksi multa löytyy grammatik-puolen asiantuntija, joka tsekkaa mun tarinat ennen lähettämistä! ;)

Päivät ovat siis kouluntäyteisiä - stressiä ja deadlineja riittää! Sosiaalipsykan opinnot on kuitenkin avannu mun silmiä - välillä tuntuu, että ne kiemurat menevät liian "syvällisksi" ja koko maailmaa syleileviksi. Olenkin siis todellakin tyytyväinen, että tutkinto on tehtynä liiketaloustieteestä; kyllä se markkinointi on edelleen enemmän mun juttu!

Kuva

You are my world

2011-02-24T08:50:00.000+01:00

Tänä vuonna keväästä nautiskelen Göteborgissa!

Kaupunki on minulle täysin vieras - nyt siis vinkkejä ja neuvoja otetaan avosylin vastaan!
Kohta alkavatkin jo pakkauspuuhat - pitääköhän talvitakki vielä raahata mukaan?

Kuva weheartit

2011-02-21T23:32:00.000+01:00

Hemmafiilis

2011-02-18T15:30:00.000+01:00

Hälsningar från Vasa!

Olo on helpottunut. Esitys ei tosin jännitänyt, koska semmassa oli välitön ja rento tunnelma. Sain hyviä vinkkejä ja neuvoja - vaikken kuitenkaan mitään konkreettisia "tee näin" -juttuja (tiesin kyllä sen etukäteen, ettei sellasia jatko-opiskelijoille jaeta - ainakaan meillä Vaasassa..) Ongelmat siis tulee ratkaista itse, väitöskirjaahan mä kirjoitan - ja ihan omalla nimelläni..

Nyt istun kirjastossa. Ihan hullua, mulla on todellinen "hemmafiilis" täällä! Tuttuja kylläkin tosi vähän - mutta mitäpä muutakaan voi odottaa.. Oonhan mä viralliseti opiskellut viimeksi 2009 täällä..

Sain jo ison kasan tutkija - & proffakontakteja Göteborgiin, joihin mun pitää ottaa yhteyttä jahka olen paikanpäällä. Ohjaajat on aivan fiiliksissä mun lähdöstä, on todellakin kannustavaa saada tukea niiltä.

Nyt kuitenkin kipinkapin junalle ja kotiin.. Sain loistavia artikkeleita matkalukemiseksi (kiitos niistä tarkkasilmäisille työkavereille)!

Päiväreissu Vaasaan

2011-02-17T21:16:00.000+01:00

Tuntuu erikoiselta lähteä päiväreissulle Vaasaan. "Työmatkalle". Meillä pidetään seminaari yliopistolla, ja pääsen esittelemään omaa tutkimustani ja tilannettani. Toivottavasti saan vastauksia miljooniin kysymyksiini ja selvennystä solmukohtiin.

Semman lisäksi odotan innolla vanhojen työkavereiden tapaamista! Kahvihuonekeskusteluja on isoin ikävä ikinä.. Mahtavat työkaverit ja lämmin ilmapiiri teki yliopistosta viihtyisän työpaikan. Parasta oli kannustava ympäristö, joka oli motivoivin ja turvallisin paikka tehdä tutkimusta. Nyt olenkin oman onneni nojassa (toistaiseksi), mutta onneksi tutkimusaiheeni on suurin intohimoni (vai voisiko joku sanoa kyllästyvänsä luksukseen??) ja etenemistä tutkimuksen saralla tapahtuu..

Viimeksi olin Vaasassa kesällä 2010, jolloin asuin kaupungissa. Hassua palata päiväksi kaupunkiin, kun pyörätelineessä ei odotakkaan oma pyörä, eikä taskussa ole avaimia kotiin..

Förändringens vindar

2011-02-15T12:10:00.000+01:00

Kohta eletään taas matkalaukkuelämää. Suuntana tälläkertaa Göteborg! Edessä 15op Sosiaalipsykologiaa Göteborgin yliopistossa.

Kämppä - check,

Menolippu - check

Paluulippu - EI

Opiskelupaikka - check

Vaikka ihastusinkin Göteborgiin, tiedän tulevani sieltä takaisin kesän kynnyksellä. Mulla nimittäin odottelee Suomessa jotain ihanaa ja omaa. Yks iso proggis, joka vaatii suunnittelua ja laittamista. Jännittävää!

Nyt vielä muutamia talvikuvia lenkiltä tämänhetkisestä kotikaupungistani.

Kauniita maisemia, eikö totta? Ikävä jää, pian on kotikaupunki (myös vakituisesti) aivan muualla, eikä Göteborgin jälkeen näihin maisemiin enää palata.

Solsidan

2011-02-11T12:45:00.002+01:00

Yksi lempparisarja lisää listaan! Tässä viihdettä parhaimmillaan!

Suomessa pyörii nyt toinen tuotantokausi ylellä, sarja tulee televisiosta vissiin sunnuntaisin. Yle areenasta voi kuitenkin käydä katsomassa viimeisimpiä jaksoja..

Onko kukaan muu koukuttunut Solsidan'iin?

Dreams

2011-02-08T18:29:00.000+01:00

Elämä on oikeestaan aika ihanaa. Parasta on se, että voi unelmoida ja suunnitella, mutta samalla vaan heittäytyä sen vietäväksi. Rohkeita ratkaisuja on tullut tehtyä, ja nyt ei voi muutakun nauttia tuloksista.

Mulle kuuluu siis hyvää. Tai ehkä täydellistä - jos niin voi ilmaista asian. Oon vaan onnellisin just nyt, tuntuu, että kaikki asiat vaan loksahtaa kohdalleen ja unelmat täyttyy. Kohta en enää keksi mitään uusia unelmien kohteita, en olis nimittäin ikinä uskonut, että nämäkin pilvilinnat toteutuvat näin pikaisesti!

Mulla on käynnissä nyt useampi projekti. Ja nyt siis en puhu ainoastaan koulujutuista. Päätin, että aijon jatkaa bloggailua taas, onhan mulla uusi ulkomaanreissu tiedossa.. Vai miltä kuullostaa Lindan seikkailut Göteborgissa?!

Kuvat: We heart it.

Bittiavaruutta

2011-01-28T09:51:00.001+01:00

Täällä on ollut hiljaista... pitkään! On mulla ollut kiirettäkin, mutta ei niin paljoa, etten kerkeisi välillä postailla. Hiljaisuuden taustalla vaikuttaa kuitenkin muut syyt; aloin miettimään yksityisyyttä, ja sitä, kuinka paljon (ja avoimesti) kerronkaan täällä itsestäni. Toisaalta, tiedän kyllä, etten osaisi kertoa kovinkaan objektiivisesti ja kirjoittaa vaan yleismaailmallisista asioista - ruoasta, muodista jne.

Aloitin sosiaalipsykologian etäopinnot Ruotsin yhteen yliopistoon, ja siellä yhtenä harkkatehtävänä käsiteltiin artikkelia koskien internetin ja facebookin asemaa sosiaalisen elämän korvaajana. Katsoin myös elokuvan "The Social Network". Poistin sen jälkeen kaikki vanhat seinäkirjoitukset facesta, otin turhia kuvia pois - mutta katoaako ne ikinä oikeasti sieltä? Tuskin. Kaikki mikä on nettiin laitettu, on takuulla jossain bittiavaruudessa - vaikkei me tavalliset datailijat niitä sieltä löydetäkkään. Mua alkoi kauhistuttaan, onhan blogi ollut mulle paikka jossa kerron ja pohdin omia juttujani paljon avoimemmin kuin facessa..

Mietin ehkä vielä hetken, mikä on blogin kohtalo.. Voi olla, että palailen näille tajuuksille kuitenkin viimeistään maaliskuussa, silloin siis edessä muutto ulkomaille (mutta vain 3 kuukaudeksi)!

Vivaldi op. 2 n. 8, Sonata VIII

2011-01-10T21:41:00.000+01:00

Oon kaivanu viulun esiin. Hassua, kuinka näin monen vuoden jälkeen sormimuisti toimii edelleen. En mä enää paljon muita biisei osaa ulkoa,ainoastaan tän mun viimesen loppututkinto (3/3)-kappaleen.

Enkä mä sitä ehkä ihan näin täydellisesti silloin soittanu, mutta mukava fiilistellä ja muistella. Pidän edelleenkin eniten biisin keskiosasta (alkaa vasta 3:10 kohdalla).

Pusupoika

2010-12-28T12:46:00.000+01:00

Arvatkaa onko tätä karvakuonoa ollut ikävä?

Luca nauttii kuvassa kun joku rapsuttaa sitä, silmätkin menee melkein kiinni. Suussa roikkuu ponnari, lempparilelu kun mamma oon taas back ja ranteessa aina ponnareita. :)

Päivät se tassuttelee huoneesta huoneeseen mun perässä kotona ja vahtii etten vaan katoa mihinkään. Raukka ei kerkiä edes nukkua päikkäreitä kun pitää olla valppaana. :/

Vaikka se on vakkariin jo vuodenpäivät asunu mummon ja papukan luona (näkyy myös lievänä lihomisena mahanseudulla), ei se mua oo unohtanu. Mulla on leuka ihottumalla kun tää pusupoika koittaa pusutella aina kun on tilaisuus (erityisesti aamuisin 6:45).

HOME SWEET HOME

2010-12-19T21:16:00.000+01:00

Mä päätin yllättää äitin ja isin ja tulla kolmepäivää aikaisemmin Suomeen.. Saavuin paukkuvaan pakkaseen lumikinosten keskelle siis jo lauantaina illalla. Onneksi kylmyys ei haitannut, olin nimittäin kerrospukeutunut aika lahjakkaasti; kentällä vaaka näytti 28kg, vaikka olin ostanut ruumaan vaan 20kg.. Skumppapullo, kirja, vaatteita ja kengät roskiin sekä muutama paita lisää päälle, ainiin ja sanakirja taskuun. Tadaa, ei lisämaksua!

Kone oli vain tunnin myöhässä, vaikka kentällä oli KAAOS! Onneksi matkustin kuitenkin jo lauantaina, Olen kuullut, että sunnuntaina lumikaaoksen vuoksi lentoja on peruttu runsaasti.

Olo on vähän sekava. Oma vaatekaappi täynnä elokuun jäljiltä kesävaatteita, tarvis siis eka alkaa laittaan kamaa vintille että matkalaukun sisältö mahtuu huoneeseen.. gaaah!

Ehkä keskityn kuitenkin nyt ekana työjuttuihin; yhden artikkelin dedis painaa päälle, eikä siis oo muita mahiksia kun tuhlata joulunpyhät kirjoittamiseen. Tämä on ehkä joustavan työn yksi negatiivista puolista; mutta onneksi hyviä asioita on roppakaupalla enemmän.

Luulen, että täällä hiljenee hetkeksi ennenkuin saan elämäni taas uomilleen.

ps. Ainiin, ette voi uskoa kuinka onnellinen mun kulta-nöpökkä-Luca oli kun tulin kotiin; se seuraa mua jokapaikkaan ja vahtii etten katoa. Niin ja olin mäkin aika super onnellinen kun sain taas hauva-vauvani kainaloon.

Masquerade ball

2010-12-15T00:59:00.000+01:00

Sain kutsun Masquerade ball -teemaisiin uudenvuoden juhliin!

Nyt siis naamion hankintaan! Tietääkö kukaan hyviä liikkeitä Pariisissa/Helsingissä/Tampereella, joissa myydään naamioita?

Myös askarteluohjeita otetaan vastaan!

ps. Muistan, että ollaan ala-asteella tehty jostain paperimassasta/kipsistä/sanomalehtisuikaleista naamiot.. Onko kellään ohjeita pohjan tekoon?

Kuvat weheartit.com

Päämäärätöntä vaellusta

2010-12-14T13:48:00.000+01:00

Mun pitäs olla nytkin joululahjashoppailuilla. Mutta tieto siitä, että mun matkalaukku painaa nyt jo liikaa pitää mut kotona - poissa kaupoilta.

Oon mä kotona muustakin syystä, viikonloppuna nimittäin iski mystinen kuume+lihassärky sairaus. TAAS! Oon ollu Pariisissa 4kk, jonka aikana oon nyt ollu 3kertaa kipeenä? Mitä tapahtuuuu?

Nyt mulla on olo jo ihan melkein terve, olin tänään kävelemässä taas ilman päämäärää ja kattelemassa kaupunkia - täällä on aivan uskomattoman ihana auringonpaiste!

Kyllä mulla ehkä tulee ikävä tätä -- viimeistä viikkoa viedään!

Ps. arvatkaa mikä on yhtä hauskaa kun päämäärätön käveleskely Pariisissa (tai muussa suuressa kaupungissa)? Hypätä random-bussiin ja katella maisemia. Jäädä pois kyydistä kun tuntuu siltä. Ylihauskaa luppopäivätekemistä!

Louis Vuitton - back in business.

2010-12-12T12:24:00.000+01:00

Täällä on yksi tyytyväinen asiakas! Tykkään ehkä sittenkin taas Louis Vuittonista, VAIKKA laatu pettikin pahemman kerran. Se, kuinka yritys kohtelee pettyneitä asiakkaita, kertoo mielestäni yrityksen tasosta. Louis Vuitton toimitti laukkuni etuajassa, koska muutan pois Pariisista ennen virallista toimituspäivää.. Sain laukkuni korjauksesta siis jo tänään.

Laukun päädyt, ne nahkaiset reunakantit oli ommeltu molemmille puolille uusiksi.

Ja sisältä löytyi vielä lappunen.

Ainiin, ja laittoi ne mulle vielä odotellessa nämä kullatut nimikirjaimetkin..

Une catastrophe blanche

2010-12-08T16:22:00.000+01:00

(Kuva)

Ne muutamat, jotka vaivautuvat luennolle, kulkevat laskettelulasit päässä kadulla. Linja-autoja hinataan, skoottereita yritetään epätoivoisesti työntää kotia kohti. Autot sutivat tasaisellakin maalla, liikenne on tukossa.

Pariisissa vallitsee valkoinen katastrofi. Lunta tupruttelee sakeana eikä loppua näy. Jalkakäytävät ovat loskaa, koska keli on nollassa.

Mä hymyilen. Vihdoin sataa lunta! Joku kysyy multa mikä niin naurattaa. Ja mä vastaan, että tuntuu vihdoin kotoisalta, enää paukkuva pakkanen puuttuu. Kysyjän ilme kertoo enemmän kun tuhat sanaa; mutta ei, en mä oo outo - oon vaan onnellinen että on olemassa neljä vuodenaikaa.

Inspired

2010-12-06T21:27:00.000+01:00

Mulla on ihan tosi iso ikävä viulua. Kyllähän mä melkein 10v sitä "vingutinkin" - kuten veljeni asian ilmaisevat. Jouluna heillä ei tosin ole paljon sananvaltaa, kun aijon taas kaivaa viuluni kotelostaan ja alkaa "vinguttaan".

Kuunnelkaa vaikka tätä: (on mulla aika ikävä niitä orkka-harkkoikin, vaikkei me ihan tällasta musiikkia soitettukkaan..)

Toinen mitä ikävöin on piano.. Tässä yksi kappale jonka nuotit aijon etsiä käsiini ja alkaa harjoittelemaan..

Ps. En osaa upottaa noita videoita niin, että noita videoita ei näkyis.. neuvoja?

Keskittymisvaikeuksia?

2010-12-06T13:50:00.001+01:00

Itsenäisyyspäivä kuluu tänään koululla - aamusta iltaan. Eka tentti takana, toinen edessä parin tunnin kuluttua - loistavaa aikaa siis kertailla (tai bloggailla)..

Olen lukenut ihania itsenäisyyspäiväpostauksia lemppariblogeistani ja fiilistellyt suomalaisuutta. Aijon kyllä hakea leipomosta jonkun pienen palkinnon itselleni, onhan se nut aika hienoo kun omalla kotimaalla on synttärit!

Olkaa ylpeitä suomalaisuudesta ja nauttikaa ansaitusta vapaapäivästä! Niin, ja ihailkaa kotikatsomoissa upeita iltapukuja! Mä kattelen tenttipaperia ja yritän pitää ajatukseni luksuksessa..

Final exams

2010-12-05T17:41:00.000+01:00

Koulukirjat

Lukuvuosi siis lähenee todellakin loppuaan; Ensiviikolla edessä siis tenttiviikko, mulla kalenterissa ainoastaan kolme koitosta, joista kaksi on tietysti heti huomenna ITSENÄISYYSPÄIVÄN kunniaksi. Huomenna koulua aamusta iltaan, enkä pääse edes katsomaan nettiTV'stä linnanjuhlia.. Voihan surkeus.

Viikonloppu siis sujunut kertaillessa - vaikkakin aika laiskasti. Jostain syystä ei ole samallaista draivia päällä tenttiin luvuissa kuin Vaasassa aikoinaan oli. Olen siis istunut opiskelemassa Starbuckseissa ja nautiskelemassa Café de la Semaine - joka on siis LÄHIMPÄNÄ suomalaista filtterikahvia. En olisi uskonut tunnustavani, mutta mulla on ikävä Juhlamokkaa ja Presidenttiä!

Kuva

Ps. Onko kellään tietoa Helsingin Starbucksin tilanteesta?! Onko se jo avattu - vai milloin avataan?

Lähtölaskenta

2010-12-01T16:24:00.000+01:00

(Kuva)

Monet laskee päiviä jouluun, mä lasken tällä kertaa päiviä kotiin (Suomeen) paluuseen.. Avasin tänään ekan luukun mun joulukalenterista! Kyllä - mulla on suklaakalenteri, on joka ikinen vuosi ollut. Äiti toi muumikalenterin Suomesta asti, samoin mun tyttöystävät kiikuttivat Pariisiin toisen samanlaisen. Luovuin toisesta ja lahjoitin sen jollekkin, jolle se merkitsee enemmän - mun söpölle hoitopojalle.

Tämän vuotuinen joulun odotus eroaa kuitenkin kaikista aikaisemmista. Odotan joulua yksin. Vieraassa kaupungissa. Sen vuoksi yhteinen perhejoulu tuntuu suurelta palkinnolta, jota odotan tänävuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jokainen joulukalenterin avattu luukku merkitsee siis lähestyvää päivää siitä, kun tapaan taas perheeni. Ja Lucan.

Joulunodotukseen liittyy kuitenkin myös haikeutta. Joulukalenterin tyhjenevät luukut merkitsevät siis samalla Erasmusajan loppua. Pariisi-seikkailun päättymistä. Paluuta tuttuun ja turvalliseen arkeen. Paluuta Suomen pakkaseen.

Jäin miettimään Annikan kirjoitusta lähtemisestä. Siitä, kuinka viimenen kuukausi on aina vaikein. Enää ei kerkiä aloittaa mitään uutta, eikä oikeen kiinnostakkaan, koska tietää lähdön hetken koittavan pian. Tällä hetkellä en tiedä pitäiskö mun olla iloinen vai surullinen - paluu Suomeen merkitsee mulle juuri nyt molempia tunnetiloja..

Rakkaus. Lukkoja Seinen sillalla. (Kuva)

Nyt on siis alkanut lähtölaskenta: 20 viimeistä päivää aikaa nauttia Pariisin ihanuuksista!

Pakkasasteita ja amatöörimokia

2010-11-30T13:04:00.000+01:00

Aurinko paistaa. Tuntuu ihan keväiseltä. Pakkanen paukkuu, täällä on miinusasteita! Enää kaipaan vaan lunta.

Tiedättekö, mä oon tehny aivan amatööri-turisti-mokia.. Osaan kyl lukee karttaa, mut silti mun sisäinen kompassi on aika usein päin mäntyä. Pariisi-aikana oon kuitenkin turvautunu helppolukuisiin metrokarttoihin. Niitä värejä on helppo seurata ja tyhmempikin ymmärtää minnepäin metro menee. Oon siis körötelly autuaan tyytyväisenä jokapaikkaan metroilla tähän asti..

Eilen mun maailmankuva kuitenkin romuttui; kävellen kouluun kestää vaivaiset 50min! Metroilla kestää sama matka 35-45 min! Miksi ihmeessä siis istun metroissa jos voisin samalla ajalla harrastaa hyötyliikuntaa? Lisäksi tänään totesin, että mä kävelen nopeammin Galleries Lafayette'lle & Opéra-talolle kuin mitä matka kestää metrolla. Tunnen itseni tosi tyhmäksi kun tajusin asian vasta nyt.. Ehkä ne mittakaava-laskut siellä koulunpenkillä ei menny ihan takaraivoon asti..

In conclusion: Pariisi on lopulta aika pieni kaupunki. Ja pääsee täälläkin paikasta paikkaan kävellen.

Ps. Kuvat on otettu aikasemmin syksyllä ei täälläkään enää ole vihreitä lehtiä.. :/

Bannerijuttuja.

2010-11-29T22:35:00.001+01:00

Mulla on hakusessa uusi banneri. Ja taidokkasti osasin poistaa vanhan, kun testasin uutta. Ja nyt en todellakaan tiedä missä se vanha on, koska se ei oo ainakaan tälle koneelle tallennettu..

Loistavaa. Mä oon vaan niin valopää tekniikan kanssa.

Mulla olis yks kuva, mutta mun suurin ongelma on, että en tiedä miten saan "venytettyä" sitä, tai tehtyä siitä pidemmän tai laitettua sen keskelle. Koska nyt mua ärysttää, että se on vaan tuolla toisessa kulmassa..

Jos kellään on ideaa mitä tarkoitin tuolla selitykselläni, ja jos joku osaa auttaa, niin neuvoja otetaan vastaan..

Uusi bannerivaihtoehto:

(Kuva: Laurent Gloor)

Ps. Tää kyllä näyttää vähän vakavalta. Enkä mä tiä oonko ihan noin mustavalkonen..

La Vallée Village

2010-11-29T15:49:00.001+01:00

Olin lauantaina Kerstin vinkkaamassa outlet-kylässä, La Vallée Village'ssa, Pariisin liepeillä. Paikka oli helppo löytää, Pariisin keskustasta hyppää vaan RER A junaan, joka menee Disneylandiin ja muistaa jäädä Val d'Europe'n pysäkillä pois. Matkaan menee noin 30-40min (joka siis on LYHYT aika Pariisiin mittaaavassa...) Val d'Europe'sta löytyy myös jättimäinen ostoskeskus, jossa on loistavat shoppailumahdollisuudet, eikä tarvi siis juosta kauppojen perässä ympäri Pariisia. Suosittelen siis shoppailupäivää Val d'Europe'ssa, mikäli haluat löytää kaikki perusbrändit samankaton alta.

La Vallée Village oli erittäin suloinen ja sievä, todella viihtyisä paikka. Kaupat olivat kauniita putiikkeja ihanissa taloissa. Tuntui kuin olisi satumaassa. Brändejä oli edustettuna kiitettävästi; mm. Burberry, D&G, Diesel, Armani, Pinko, Tommy Hilfiger, Jimmy Choo, Guess ja monia muita..

Itse kuitenkin lähdin tyhjin käsin kotiin. Olin hiukan pettynyt outlet-hintatasoon, odotin matalampia hintoja aikaisempien Nykin outlet-reissujen tapaan.. Hinnat olivat korkealla, tai jos löysin jonkun tuotteen, ei siitä löytynyt kokoani. Puolestaan joissain kaupoissa tuntui, että rekit roikkuivat tosi vanhaa kamaa, joka ei ole ikinä mennyt kaupaksi..

Olen silti onnellinen, että lähdin kurkkaamaan paikan, koska ihastuin täydellisesti paikan tunnelmaan. Pariisin matkaajat siis hoi, suunnatkaa kurkkaamaa La Vallée Village!

Ei makeaa mahantäydeltä

2010-11-28T19:10:00.000+01:00

Voisin itse elää pelkillä leivoksilla ja herkuilla.

Ajattelin kuitenkin vinkata muutaman "kunnon" ruokajutunkin teille, joilla matka Pariisiin on suunnitelmissa..

1. Le Marais'n Falafel-pitat. 5€ kipale, ja voin luvata, että on sen arvoista (vaikkei kuva kauheasti imartele)! Saatavana myös lihaisia versioita. Huomioi kuitenkin, että monet alueen falafel-paikat sulkevat ovensa uskonnollisista syistä aikaisin, ainakin perjantaisin.

2. Soup d'onion. En olisi uskonut rakastavani sipulikeittoa. Tätä herkkua tarjoillaan lähes kaikissa ravintoloissa. Ja ei, tämä ei ole verrattavissa Knorrin pussikeittoon.

3. Latinalainen kortteli. 5th arrordisement'in sydämessä, M°4 pysäkki Saint Michel. Täällä saat 3 ruokalajin menun vain 10€! Voit koota lautasvaihtoehdoista mieleisesi, annokset eivät järin suuria, mutta kyllä alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan jälkeen olo on mahdottoman täysi.

Yksi bonus, joka jäi puuttumaan Pariisin makeista herkuista:

Crêpe. Suosittelen kera nutellan!

Herkkupeppu

2010-11-27T02:03:00.000+01:00

Mulle tulee nyt jo ikävä Pariisia kun mietin loputonta leivostarjontaa, josta joudun pian luopumaan!

Suomen irttareita ja muutenkin karkkitarjontaa ei kyllä korvaa mikään, mutta entä ne maailman parhaat Macarons'it, Mocca-ecrir'it ja Crème Brûlée't?

Leipomoissa on toinen toistaan ihanampia leivoksia tarjolla, ja mikä parasta, hinnat eivät päätä huimaa. Olen siis ottanut tavakseni viettää leivos-lauantaita, jolloin hemmottelen itseäni maistamalla leivospuodin herkullisimman näköistä luomusta. Pettymyksiä ei ole vielä tullut vastaan..

(Kuvat weheartit.com)

Pieniä iloja

2010-11-25T20:21:00.000+01:00

(Concorden-aukiolla on nyt iso maailmanpyörä, mahtaa olla upeat maisemat Champs Elysees'n jouluvaloihin ja riemukaarelle..)

Tänään tuli tännekkin hetkeksi vähän "joulun tuntua" kun taivaalta tuli kaatamalla rakeita! Rakeethan sulivat maahan pudottuaan, mutta mustassa villakangastakissa ne kestivät hetken - tulin siis superiloiseksi talvisesta tunnelmasta!

Voi kuulkaa, haluaisin niin kovasti että täälläkin olisi lunta! Onneksi tiedän, että suurella todennäköisyydellä pääsen pian keskelle valkoista Suomen joulua.

Tänään on ollut reippailupäivä; kävin kunnon juoksulenkin raikkaassa +6°C säässä kouluhommien välissä. Lisäksi kävelin puolimatkasta koululle, kun poliisit olivat metroasemalla vastassa ja vaihtoyhteyteni oli suljettu. En kylläkään ymmärtänyt heidän puheistaan syytä miksei metro kulkenut. Sain kuitenkin siis hyvän syyn kipaista koululle.

Ps. Pariisin joulumarkkinat oli ehkä pieni pettymys; pääasiassa kojuissa myytiin vaan syötävää..